Kaksi kurkea liihotti
kirkonkylän ja pääni yli pellolle.
Keräsin parisataa naakansulkaa nurmikolta.
Menin vaikeasti Sjöberginpuistoon
ohdakemetsän läpi ja Satiaisojan yli.
Toiosella puolella huomasin,
että sinne oli tehty silta
kymmenen metriä alavirftaan.
Istuin puiston rantaan
tulva-aikaan ajelehtineelle penkille.
Katselin siinä kaikkea.
Vastarannalle oli rakennettu
kaksikerroksisia puutaloja
Kauhajoen korkeimmat rakennukset
kirkkoa ja paloaseman tornia lukuunottamatta.
Vihervarpunen lauloi kuusen
äärimmäisessä latvassa,
Sen vatsa hohti auringossa aivan valkoisena.
Rusakko hyppeli metsän suojasta
muutaman metrin päähän
ja pysähtyi siihen.
Se alkoi aavistaa minut
ja nosti korvansa pystyyn.
Koikkelehti sitten laiskasti rannan suojaan
niin että mieleen jäi harmaa töpöhäntä.
Pysähtyi sinne niin että näkymään
jäi pää ja korvat.
Parvi pikkuvarpusia lensi yli.
Orava tuli rapisten männynkylkeä
pitkin alas.
Oli alkuillan hetki.
Tunsin olevani omassa paikassani
juuri nyt
ja join hitaasti oluen loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti