II
Välikylä, torppa 25,7.
Perillä mökillä.
Töyhtötiainen pulisee metsässä.
Käpylintuparvi lensi yli.
Punarinnan lentopoikanen
saunanportaalla.
Kottikärryt odottavat pihapuusavottaa.
Muutama torpan alle juuriaan työntävä kuusi kaadettu ja katkottu
pölkyiksi. Lentomuurahainen tässä kirjoitusvihon sivulla.
Hellepäivä. Paarmoja. Elämä on taas onnellista hetken.
Illalla mökissä. Radiossa
naisjalkapalloa Tanska – Norja. Kirjoitan vaelluskirjaa, vaikka en
ole matkalla täältä mihinkään. Teen puusavottaa siihen tahtiin
kuin runoilija tekee. Muutama kuusi ja mänty katkottu mökkitontilta,
oksittu ja katkottu pölkyiksi. Suurin kuusi on halkaisijaltaan
melkein metrinen, niihin pölkkyihin voimani eivät riitä. Olen
kantanut yhtä metsäänpäin kaadettua latvasta lähtien
kottikärryyn, kärryllä tontin kulmaan pinoon.
Metsään muodostuu polku siinä missä
kuljen edestakaisin. Kuusi ja kantomatka lyhenee pölkky kerrallaan,
mutta samalla pölkyt paksuuntuvat. Välillä istun pihatuolissa ja
ihmettelen. Käpytikka on nakuttanut samaa pystyynkuollutta kuusta
koko päivän. Punarinnat ovat pyörineet alapihalla. Silloin tällöin
lentää kyyhky yli. Illalla pelloilta kurjen huutoja. Luen samalla
Werner Herzogin Jäistä matkaa. Nyt uupunut.
Taidan olla vähän pihkassa. Ainakin
flanerllipaitani on. Päivällä paarmoja, illalla jonkin verran
hyttysiä. Pitkästä aikaa akvarelliluonnos, ruususta. Piirros
onnistui hyvin mutta sähläsin pensseleillä – ei kunnollista
teräväkärkistä sivellintä. Tyytyväinen kuitenkin että sain
tehdyksi jotain. En ole tiennyt että hyttyset tartuttavat ihmiseen
jänisruttoa.
Ei runoakaan koko päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti