Välikylää (edelleen)
25.8.
Eilisaamuna heräsin hieman ennen
auringon nousua. Kurjet huutelivat jo. Lähdin linturetkelle, pihasta
lähtiessä ryhdyin jäljittämään omalaatuista linnunlaulua. Kaksi
peukaloista rätisi naapuritontin pöllipinossa, hieman huuruneella
kiikarilla tähtäilin löintuja. Lopulta varmistui että myös
outoääninen syyslaulaja oli peukaloinen.
Oli koleaa. Ohut sumu kohosi jälleen
verhona hakkuuaukiolta. Minulla oli päällä alupaita, paita,
villapaita ja nahkatakki. Palelin. Myöhemmin kuulin että lämpöää
oli ollut vain 3 astetta tuohon aikaan aamusta. Syksy tekee tuloaan.
Kylmästä kohmeessa kävelin
Bergvikintietä Tiukanjoelle ja sen partaalla olevan autiotalon luo.
Varpushaukka lenteli kaartelevaa saalistuslentoa peltojen yläpuolella
paripikkulintua perässään. Kurkien raikuvia huutoja kuului
kahdelta suunnalta. Hieman hämmästyneenä kuulin teeren
soidinpulinaa äidin torpan suunnasta. Toiselta puolelta aukeata
metsänreunasta lähtenyt teerikana pölähti yllättäen autiotalon
pihakoivuun vain 40 metrin päähän minusta. Se söi koivunlatvasta
jotain aikansa, lensdi sitten vuoroin räpytellen vuoroin liitäen
takaisin puolen kilometrin päähän metsänpeittoon.
Kaksi kurkea lensi ylväästi ohi.
Kurjet suunnittelevat jo syysmuuttoa. Hytisin vielä auringon jo
noustua, odotin että se alkaisi lämmittää ilmaa ja kehoani.
Etäisyydestä kuului palokärjen korotus ja korppien ronkkunaa. Pari
sepelkyyhkyä ylitti pellon. En ollut varma oliko pellolla ja
ojanvarsipensaan latvassa näkemäni lintu kivitasku oudossa
paikassa, pikkulepinkäinen oudosti käyttäytyen vai liian suurelta
näyttävä pensastasku. Jokin paksu, ruskea toukka mustakeltaisin
poikkijuovin ihmetytti peltotiellä.
Arvelin äidin jo heränneen
kahvinkeittoon ja palasin mökille. Kahvi odotti valmiina. Nukuin
tunnin, tein vähän aikaa akvarellia ja alkoikin varsinainen
puusavotta ensin velipojan, sitten siskon, miesystävänsä ja
halkomakoneen saavuttua paikalle. Illalla saunomista ja illanviettoa
siihen asti että nukahdin.
Tänään aamusta jatkamaan puutouhua.
Saimme pölkyt halotttua iltapäivän päätteeksi. Tarja ja Tapani
kävivät saunassa ennen lähtöään, sitten minä ja lopulta äiti.
Pauli oli saanut Kaskisista 22 isoa ahventa verkolla, toi mökille
muutaman. Illalla sain akvarellin lähes valmiiksi. Maan värien
kanssa on vielä ongelmia. Arvioin että halkoja on noin 15 mottia,
äidin ja minunkin loppuelämäksi saunapuita. Joutilaan mietteitä
en ole ehtinyt puutyön touhussa lukemaan. Päivällä kaunista,
lähes 20 astetta, yö- ja päivälämpötilojen välillä jo hurjat
erot. Nyt kaikesta uupuneena sammutan valot ja menen maate.
26.8
Yöllä usva oli peittänyt tienoon
ja kasvattanut metsän täyteen
hämähäkinseittejä.
Aamulla rakensin rangoista
peukaloisille havumajaa.
Ne raksuttivat ja lauloivat
lyhyitä heleitä säkeitä
pihanreunametsissä.
Jatkoin aamulla siis vielä rankojen
kanssa puuhailua. Palokärki huuteli etäällä. Huumoromielessä
olen tehnyt rangoista kuusta vasten majaa, ”ympäristötaideteosta”,
huvilaa peukaloisille, jotka yhtenä päivänä jo viihtyivät majan
tekeleen sisällä.
Päivällä maaslasin jo neljättä
päivä kukka-akvarellia multaläjän kasveista. Lopulta en tiernnyt
onko työ kesken vai valmis ja päätin että se siis on valmis.
Tässä muistuu mieleen Kenkon siteeraama mietelmä: ”Jos pysähdyt
pohtimaan toimiako vai ei, on paras olla toimimatta.”
Illansuussa lähdin käymään
marjametsässä. Keräsin nopeasti pari-kolme litraaa pieneltä
alalta jonka olin löytänyt jo edellisellä mökkireissulla. Suuria,
kypsiä marjoja, parhaimmillaan vielä. Toin äidille nähtäväksi
kehnäsienen, kun sitä oli radiossa kehuttu hyväksi ruokasieneksi.
Äitiä epäilytti kun sen varressa on samankaltainen rengas kuin
kärpässienessä. Sisällä aloin laskea päässäni mönkiviä
hirvikärpäsiä.
Täällä pärjää osittain
luontaistaloudella: Äiti grillasi 6 Paulin tuomaa ahventa. Eilen
söin omenapaistoksen loppuun. Mustikat jäävät äidille
Kauhajoelle. Illalla löysin vielä yhden metsään unohtuneen
pihlajanrungon, valmiiksi pölkyiksi sahatun. Vein sen kottikärryillä
pinoon. Pimeä on tulosssa, äiti jo nukkumassa, kun kirjoitan päivän
tapahtumat. Lopetan, suljen radion ja yritän itsekin unta.
27.8
Palokärki avasi aamun lentämällä
pihan yli. Sitten vuorossa oli närhi, joka istahti pihakoivun
latvaan. 23 hanhen parvi lensi etelään äänenään rupatteleva
try-try-try-try-try ja sitten kirkas ANK. (Ilmeisesti merihanhia).
Punarinta kierteli alapihalla. Peukaloiset viihtyivät
mökinreunapusikoissa.
Aamupäivällä tein valmiiksi
peukaloisen havumajan, rankoja on edelleen jonkin verran metsässä.
Kävin iltapäivällä sienessä ja keräsin vajaan ämpärillisen
tatteja. Löysin kauniin maaston Forströmin puolelta,
koivusekametsää josssa polku vei radanpohjalle asti. Kiskot on
ratapohjalta nostettu pois jo parikymmentä vuotta sitten. Takaisin
rymysin hakkuuaukean ja kuusimetsän kautta. Hirvikärpäsiä oli
kuusimetsässä riesaksi asti.
Ilta kului hirvikäspäsiä tukasta
metsästäessä ja tatteja peratessa. Käsissä veri kiersi
huonostio, ne kohmettuivat tunnottomiksi vaikkei ollut kovin
kylmäkää. Paistettuna tatien määrä oli kutistunut noin kolmeen
desiin. Luin Kenkon Joutilaan mietteet loppuun. Luulin jääkaapin
pitävän outoa kolinaa, mutta se olikin erpätasaisilla
lattialankuilla heiluva hiirien myrkkysyöttilautanen. Kun lisäksi
kuulin muovin rapinaa, huomasin myyrän joka kävi hakemassa
myrkkyjyviä varastoonsa. Myyräparka, se taitaa huomenna olla jo
vainaja. Luulin että edelleen on huono myyrävuosi, mutta ne
näyttävät löytävän tiensä mökkiin, jota lämmitetään
samalla kun yöt ulkona kolemevat.
Myyrän kohtalo:
Kerätä mökin keitttiöstä, kaapin
alta
myrkkyjyväsiä varastoonsa.
Syyskoleiden öiden saapuessa
se ehtii nauttia mökin lämmöstä
vain jonkin katoavan hetken
- ehkä vain yhden yön verran -
ennen kuolemaansa.
Myyrä juoksi makuuhuoneen kynnypieleen
rakentamastaan reiästä. Tukin reiän sytykekalikalla ja
keittiörullapahvilla, mutta en ollut varma jäikö myyrä nyt
”vangiksi” ulko- vai sisäpuolelle. Ulos toivottavasti, vaikka
onhan näin vanhassa mökiss varmasti muitakin kulkureittejä ulkoa
sisälle ja takaisin.
Arvasin oikein, sillä on toinenkin
rako, mistä se nyt juokseee edestakaisin myrkkyastiaa tyhjentäe. En
jaksa tänään enää taistella sen kanssa ja huomenna jo olemme
lähdössä pois.
Puoliyön lähestyesssä
katselin myyrän puuhia
sen juostessa ruokakupille
ja takaisin koloonsa
kooten talvivarastoa
hiirenmyrkkyjyvistä.
Mietin onko myyrällä sama tyyli kuin
minulla marjametsässä: poimin vain marjat ämpäriin talven
varalle, harvoin maltan itse syödä niitä popimiessa lainkaan.
Putoan uneen.
28.8.
Aamulla myyrä oli kuljettanut puoli
teelautasellista jyviä varastoonsa. Me pakkasimme tavarat, menimme
linja-autopysäkille, jossa vielä ihmettelin paria pienikukkaista
kasvia, kun bussi jo tuli. Istuimme koululaisvuorossa, jossa kuulin
päivän uutiset opettajien toilailuista. Kauhajoella, melkein
perillä näin pellolla laiduntamassa lähes 30 suomenlehmää.
Seuraavan päivänä jatkaisin kotiin ja taas johonkin toisaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti