keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Harry Martinson: Runoja valosta ja pimeästä, Kriittinen vaellus III

 

Kritisk vandring 3


Den vanmäktige bygger upp sina tankar varje dag

som man bygger ett korthus.

På den nya verklighetens polerade bord

på perfektionismens iskanor av sellulosalacker,

nedför slutningar av glatt plast.

Även tiden är halkig, timmarna isblanka.

Nuet torkar till härdad yta på sju timmar.

Om dessa väggar som är glaserade

började vandra utåt

skulle de remna, öppna sig till blåhimlens friska svalg.

Löv skulle susa i mängd

klängrosor falla inåt

till hjärtat i kakel-hades.


Kriittinen vaellus 3

Voimaton rakentaa ajatuksensa joka päivä 

niinkuin korttitaloa rakennetaan. 

Uuden todellisuuden kiillotetulla pöydällä 

selluloosalakkojen täydellisillä liukuradoilla 

alaspäin muovinsileitä rinteitä. 

Myös aika on liukas, tunnit jäänkirkkaita. 

Nykyhetki kuivuu kovaksi pinnaksi seitsemässä tunnissa. 

Jos nämä lasitetut seinät alkaisivat vaeltaa ulospäin 

ne murtuisivat, avautuisivat sinitaivaiden raikkaaseen nieluun.

Lehdet havisisivat runsaudessaan 

köynnösruusut putoaisivat sisäänpäin 

kaakelihaadeksen sydämeen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti