Jämsä 1918 - Sisällissodan surullisimmat lehdet osa 4

Jämsän teloitusten päätekijät Saaren Jalluineen ja Rummin Jusseineen ovat olleet tiedossa jo sisällissotavuodesta lähtien. Mutta kuinka laajalle ulottuu vastuu kirkon kellutapulin murhista ulottuu, sitä historiankirjoitus ei yksiselitteidesti ole kyennyt eikä kykenekään selvittämään. Tiivistelmä Risto Hakolan essee-sarjan neljännestä osasta.
                                            IV
"Jalmari Saari ja muut ampujat olivat kieltäneet todistajaa kylillä puhumasta, ettei niistä kylillä huhuttaisi, mitä määräystä todistaja oli näihin saakka noudattanutkin ja vakuuttanut niille kymmenille henkilöille, jotka omiaan olivat olleet todistajalta kysymässä, ei mitään tietävänsä, mutta kun asiasta näytti tulevan virallisesti kysymys, ei todistaja tahtonut todisteita salaamalla tekeytyä osalliseksi rikoksiin, joita hän sydämestään oli koko ajan inhonnut.

Hautojen kaivamisesta ja ruumiiden kuljettamisen avustamisesta oli todistaja sittemmin saanut maksun Jämsän pitäjän silloisen suojeluskunnan jäseneltä, pankinjohtaja Bruno Tahvanaiselta, joka oli kirjoittanut todistuksen niin, ettei siinä ollut näkynyt millaisia toimia palkkio koski. Todistaja ei ollut kysynyt, millä oikeudella vankeja surmattiin, vaan otaksui sen tapahtuvan jonkin oikeuden päätöksen perusteella, vaikka todistaja toiselta puolen ei tiennyt mitään oikeutta niihin aikoihin paikkakunnalla toimineen."

Haudankaivaja Mäkisen valaehtoisesta kertomuksesta käy ilmi, että öisistä teloituksista ei saanut puhua, ne tehtiin niin salassa kuin mahdollista, suojeluskunnan esikunnan jäsen maksoi haudankaivajalle, mutta suorituksesta ei näkynyt maksun aihetta, minkään oikeuden, edes löyhän kenttäoikeuden olemassaolosta ei ollut mitään hajua. Mutta mellastivatko Saaren Jallu ja kumppanit miten halusivat, oma-aloitteisesti ja mielivaltaisesti?

Historiotsija Jaakko Paavolaisen mukaan luonnollisimmalta tuntuu lähteä siitä, että teloitustoiminta pohjautui tietyn jämsäläisen 'sisärenkaan' , joka ainakin osaksi oli sama kuin suojeluskunnan esikunta, päätökseen, jonka tarkoituksena oli puhdistaa paikkakunta potentiaalisesta kapina-aineksesta.

Jukka Rislakin mukaan kyseessä oli pitäjän sisäinen laaja ja määrätietoinen yhteiskunnallinen puhdistus, joka toteutui paikallisin päätöksin ja vastuu kuului laajahkolle paikalliselle johtoryhmälle.

Tutkija Marko Tikka päättelee toisin, että puhdistus muuttui nopeasti Rummin Jussin ja Saaren Jallun henkilökohtaisten vihamiesten järjettömäksi tappamiseksi ja teurastukseksi, joka toteutettiin pääosin tekaistuin tai täysin järjettömin perustein. Kuitenkin Risto Hakolan mukaan ajatus siitä, että Saarern Jallun joukkio olisi mellastanut Jämsän esivallan, siis tuolloin suojeluskunnan esikunnan, tietämättä on mahdoton. 

Jämsänkoskelainen opettajatar Aurora Vuolle-Apiala kävi maalis-huhtikuun vaihteessa  tivaamassa Jalamari Saarelta kävi maalis-huhtikuun vaihteessa tivaamassa Jalmari Saarelta, oliko teloitushuhuissa perää ja varoitti myös tappamasta enää ketään. Kirkkoherra Johan Hovilaiselta opettajatar kävi kysymässä tietääkö tämä, että seurakunnan kellotapulia ja hautausmaata käytettiin teloituspaikkana. Hovilainen sanoi asiasta ikäväkseen kuulleensa, mutta olevansa sen suhteen silloisissa oloissa voimaton ja pyytänyt opettajatartakin olemaan asiaan sekaantumatta.

Ampumisen jälkeisinä aamuina oli todistaja (haudankaivaja Mäkinen) käynyt kertomassa kirkkoherralle montako kunakin yönä oli ammuttu ja kirkkoherra oli kirjoittanut ammuttujen määrän muistiin. ettei hän voinut tehdä asialle muuta kuin että hän jälkeenpäin kaikessa hiljaisuudessa kävi siunaamassa nuo 70 ruumista.

Ammuttavat olivat yleensä teloituspaikalle tuotaessa rukoilleet Jumalaa ja teloittajilta armoa, mutta armoa ei kenellekään annettu. Erittäin järkyttävän vaikutuksen todistaja, haudankaivaja Mäkiseen oli tehnyt Linda Hartenin surmaaminen. Tämä oli polvillaan rukoillut, että säästäisivät hänen henkensä edes viiden pienen lapsen vuoksi, mutta armoa ei hänellekään annettu.

Jämsä 1918 - Sisällissodan surullisimmat lehdet osa 3

Saaren Jallu, Rummin Jussi ja Sippola surmatöissä

Jämsän valkoisen terrorin toteuttajista tuli legendaarisia hahmoja punaisten keskuudessa. Myös valkoinen puoli antoi valkoiselle terrorille jämsäläiset kasvot, ehkä suunnatakseen huomion terrorista yleensä "terrorin sairastuttamiin poikkeusyksilöihin". Jopa Tampereen vapaudenpatsas sai punaisilta  pilkkanimen Rummin Jussi. Tiivistelmä Risto Hakolan artikkelisarjan kolmannesta osasta.
                                                 III
"Saaren määräyksestä oli todistaja ollut teloituksissa läsnä, mutta vastenmielistä kuin toimitus oli, ei Mäkinen voinut sanoa, kuka kulloinkin vankeja surmasi, eikä todistaja edes kaikkia ampujia tuntenut, kun olivat vieraan seurakunnan miehiä.

Jalamari Saaren ja Juho Frommin (Rummin-Jussi) oli todistaja ainakin nähnyt ampumassa, samoin kuin Isolukkariksi kutsutun miehen ja arvattavasti Veikko Sippolankin.

Vangit olivat ammuttaviksi tuotaessa ollut kytketyt käsiraudoilla yhteen ja näin  ollen  usein toinen saanut odottaa, kunnes toveri ensin oli tapettu. Päällysvaatteita ei vangeilla ammuttavaksi tuotaessa ollut, mutta ammutuilta oli niiltä, joilla paremmat kengät oli jalassa, jalkineet otettu ennen hautaamista pois."

Punaisten johtohenkilöiden pidätyksen jälkeen melko pian, helmikuun puolivälin tienoilla, alkoivat Jämsässä punaisten tai sellaisiksi leimattujen murhat. Puhdistusten kaava oli seuraava: henkilöiden vangitseminen aseiden tai asiapapereiden etsimisen yhteydessä, vankien säilyttäminen Saaren talossa, vangittujen kuulustelut, toisinaan kidutukset "tunnustusten" saamiseksi ja teloitukset, ensin Saaren kartanon mailla, sittemmin kirkon kellotapulissa ja myöhemmin hautausmaalla joukkohautaan. Konkreettisten murhaamisten toteuttajana oli pääasiassa yllä mainittu nelikko.

Saari oli jämsäläinen ison talon isäntä ja poikamies, sisällissodan aikaan 45-vuotias ja suojeluskunnan esikunnan jäsen. Hänen henkilöhistoriastaan tiedetään pitkäaikainen ja leppymätön viha työväenaatetta kohtaan.

Miksi jämsäläisest Johannes Fromista sitten tuli reilun parinkympin ikäisenä "tyypillinen luokkaloikkari" ja kylmäverinen teloittaja, "Rummin Jussi", josta väsäiltiin arkkiveisuja. Jussin elämästä tiedetään, että hänestä tuli lapsena orpo ja hän eli lapsuutensa ja nuoruutensa huutolaisena. Ennen sisällissotaa hän oli ottanut osaa työväenliikkeen toimintaan luennoilla ja kursseilla. Oliko hänellä tarve uulua johonkin, jossa pääsi "toteuttamaan" luontoaan tai kostamaan koko ihmiskunnalle kaltoin kohtelunsa?

Kolmikymppinen Veikko Sippola tuli Jämsään rintamalionjojen läpi Kärkölästä ja Tyko Isolukkari Lammilta. Sippola oli lähtöisin Pohjanmaalta ja hänestä tiedetään ennen sotaa leppymärön viha "punikkeja" kohtaan ja epäonnistuminen rakennusmiehenä Helsingissä. Sippola toimi Jämsässä vangitsijana, kuulustelijana ja aktiivisena teloittajana. Maaliskuun alkupuolella hänet mainitaan Korpilahden suojeluskunnan päällikkönä ja lisäksi hän osallistui Tampereen valtaukseen. Missä Sippola liikkuikin, siellä syntyi ruumiita, myös korpilahtelaisia ammuttiin.

Saari ja Sippola joutuivat, oikeastaan ainoana valkoisena Suomessa oikeuteen sisällissodan aikaisista tapahtumista, Sippola tosin kesän 1918 Kärkölän murhista. Saari oli syytettynä Kokkolassa toukokuussa 1918 tapahtuneesta jämsäläisen August Laineen murhan yllytyksestä ja jämsänkoskelaisen opettaja Kaarlo Isomäen murhayritykseen yllytyksestä. Rummin Jussi joutui oikeuden eteen kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen syytteistä Laineen murhaan ja Isomäen murhan yritykseen. Syytetyistä Saari tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen, mutta kaikki syytetyt vapautettiin lopulta ns. Svinhufvudin armahduslain nojalla.