Stone Age ja paikkasidonnaisuus

”Patsas on piste. Ympäristötaideteos on kenttä.” Näinkin taidehistoriassa on määritelty veistoksen ja ympäristötaideteoksen ero. Lyhyesti tämän veistoksen ja ympäristötaideteoksen eron voi nähdä niin, että veistos on itsenäinen teos joka on sijoitettu johonkin tilaan tilapäisesti tai pysyvästi. Ympäristötaideteos taas on suunniteltu nimenomaan tiettyyn ympäristöön, se ottaa huomioon ympäristön ja käy vuoropuhelua tämän ympäristön kanssa. Jos ympäristö jollakin tavalla tuhotaan, tuhoutuu samalla merkittävä osa ympäristötaideteoksen kokonaisideasta.

Stone Agen historiaa

Suunnittelin ”Kiviaika – Stone Age” -ympäristötaideteoksen Kemiin vuosina 1997-1998. Teoksen kokonaissuunnittelu kesti lähes 1,5 vuotta, kunnes silloinen kulttuuriministeri Suvi-Anne Siimes vihki teoksen käyttöön syyskuussa 1998. Teoksen mesenaatiksi ryhtyi Mäntylä Mining Systems ja sen hallituksen puheenjohtaja, edesmennyt louhintaurakoitsija Ahti Mäntylä ja teos lahjoitettiin paikalleen kuljetettuna Kemin kaupungille kesällä 1998.

Kiviaika ympäristötaideteoksen lähtökohtana on Englannin Wiltshiressä sijaitseva aurinkotemppeli ja neoliittinen kulttipaikka Stonehenge, jota on rakennettu eri vaiheissa 3000 – 1500 eaa. ”Kiviaika – Stone Age” -teosta voidaan pitää Stonehengen pikkuserkkuna ja sen tarkoitus oli kantaa viestiä ihmiskunnan henkisestä perinnöstä yhtä pitkään kuin Stonehenge on paikallaan pysynyt.

Suunnittelun lähtökohdaksi otin Stonehengen edelleen pystyssä olevat kivet, jotka on toteutettu Kemiin 1:2 alkuperäisteoksesta ilmansuuntien mukaan, kuitenkin 1900-luvun lopun tasakattoista kaupunkiarkkitehtuuria mukaillen. Näin Stone Age on paikassaan käynyt vuoropuhelua muun muassa Kemin kulttuurikeskuksen ja muun ympäröivän olemassaolevan rakennuskannan kanssa.

Stonehengen ensimmäisenä rakennusvaiheena on noin 115 metriä halkaisijaltaan ollut puukehä (noin 3000 eaa), jota Stone Agessa vastaa halkaisijaltaan 50-metrinen ”henkinen ympyrä”, joka on merkitty myös rakennuslupahakemuksen yhteydessä kaupungin kaavakarttaan. Koska Stone Age on nimenomaan ympäristötaideteos kiinnitin suurta huomiota alusta lähtien teoksen sijoituspaikkaan.

Muun suunnittelutyön ohessa vaelsin kesän 1997 pitkin Ruutinpuiston rantoja etsien teokselle henkisesti hyvää paikkaa. Makoilin välillä maassa ja kuuntelin maan puhetta siitä mihin teos haluaa tulla rakennetuksi. Sen sijoituspaikassa on monia muitakin funktioita kuin yhteys ympäröivään matalaan tasakattoarkkitehtuuriin, mutta kaikkia tässä on mahdoton luetella. Mainittakoon kuitenkin että teos käy keskustelua myös Tuula Pyykkö-Tuisku-Bekkarin sen läheisyyteen toteuttaman Enkelikehdon kanssa.

Stone Age on suunniteltu myös henkiseksi tapahtumakeskukseksi, josta esimerkkinä mainittakoon Stone Agen vihkiäisiin suunnittelemani poikkitaiteellinen ohjelma. Hollantilaissyntyinen nykytanssija Jaap Klevering tanssi kivillä, perulainen intiaani Jose Moncada soitti harppua, jota hän soittaa myös perulaisissa hautaholveissa ottaen näin yhteyttä vanhempiin henkiin maan päällä, kivillä esitettiin otteita Eddaan perustuvasta mysteerinäytelmästäni ”Jumalat puhuvat öisin” runo-musiikkiteoksena ja oma Kivirunobändini Nevaranta-Tiihonen-Paakkola esiintyi vihkiäisissä.

Nykyisin nuoriso tuntuu ottaneen Stone Agen omakseen, käsittämättömällä tavalla nuoret kiipeilevät ilman tikkaita teoksen kivipaasien päälle matalimmillaan 2,4 metrin korkeuteen ja viettävät teoksella vapaa-aikaansa. Teoksessa on keskeisenä elementtinä vaakasuora alttarikivi, jolla niin tämän teoksen kuin sen englantilaisen esikuvan Stonehengen henkisen merkityksen voi aistia. Alttarikiven alla on titaanikapselissa viesti ihmiskunnalle mahdollisesti parin tuhannen vuoden päähän tulevaisuuteen.

Mitä Kiviajalle kuuluu nyt?

Jo vuonna 1997, kun oli löytänyt teokselle ”oikean” paikan, kaupunkikuvatyöryhmä tutki myös kolmea muuta sijoitusvaihtoehtoa, muun muassa Meripuiston kulmaa sairaalan kerrostalorakennusten lähistöllä. Kaikkkien näiden vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen ongelmana oli, että ne olivat ahtaita ja niitä ympäröivä kaupunkirakenne tai maisema söi teokselta sen vaatimaa henkistä tilaa. Niinpä kaupunkikuvatyöryhmäkin päätyi lopulta lähes tarkalleen esittämääni paikkaan.

Koska kyseessä oli monumentaalinen teos, jonka lahjoituksen kokonaisarvo oli yli miljoona markkaa, halusin kaupungilta jonkinlaisen vakuuden teoksen säilymisestä. Sainkin suullisen lupauksen, että ”Kyllä tämä teos ainakin yhtä kauan kuin Stonehenge tällä paikalla pysyy. Tämä on paremmin perustettu.” Siinä on betonivalu pohjana. Tosin jo tuolloin ystäväni Keijo Ahlqvist tehdessään minusta ja ympäristötaideteoksesta juttua kaupungin tiedotuslehteen Sortteeriin totesi kyynisesti: ”Tarvitaan vain yksi uusi valtuusto ja yhdet uudet vaalit, niin sinun 2000 vuoden takuusi on syöty.”

Silti en ollut uskoa korviani ja silmiäni, kun vuonna 2007 sain tietää, että kaupunki on myynyt käytännössä koko Ruutinpuiston kaavoitusoikeuksineen Rakennusliike M. Kurtti Oylle 5 miljoonalla eurolla. Lähes viimeisinä töinään ennen eläkkeelle siirtymistä silloinen yleiskaava-arkkitehti Sinikka Ulander-Rauma laati alueelle täysin grynderi Mikko Kurtin pillien tahdissa uuden osayleiskaavan, joka merkitsee osakerivitalojen rakentamista Suomen parhaan koirapuiston päälle ja kolmen 8-kerroksisen osakekerrostalon rakentamista muuhun puistoon, muun muassa osittain Stone Agen päälle kaupunkirakenteellisesti täysin koko muun alueen arkkitehtuurin vastaisesti.

Kaavasta valittivat Lapin hallinto-oikeuteen Kemin luonnonsuojeluyhdistys ja useat yksityiset henkilöt. Lisäksi kahdessa eri adressissa noin 1000 henkilöä vastusti kaupungin keskeisen virkistysalueen Ruutinpuiston tuhoamista merinäköalatalojen rakentamisella. Lapin hallinto-oikeus kumosikin kaavan perustellen päätöstä mm. sillä että kaupunkikuvaan keskeisesti kuuluvan yleisen ranta-alueen kaavoitusta ei voi antaa yksityisen rakennusyhtiön käsiin.

Kemin kaupunginhallitus valitti päätöksestä ja Korkein hallinto-oikeus on nyt puolestaan kumonnut Lapin hallinto-oikeuden päätöksen ja alkuperäinen osayleiskaava astuu voimaan. Kurtti saa rakentaa kerrostalonsa jos rahkeita riittää. Se merkitsisi väistämättä myös sitä että Stone Age pitää siirtää ja se menettää oman henkisen olinpaikkansa Kemissä. Tätä nimitän taideteoksen tuhoamiseksi ja tulen vaatimaan siitä tekijänoikeuslain perusteella korvauksia Kemin kaupungilta ja M. Kurtti Oylta jos ympäristötaideteosta siirretään sijoiltaan piiruakaan minnekään.

8-kerroksiset kivitalot Hahtisaaren puistossa (ts. Ruutinpuistossa) merkitsevät ympäristötaideteokseni tuhoamista monellakin tavalla: 

1. Ne on suunniteltu paikkaan ja tilaan sen ympärillä, se tila käsittää koko merenreunan kaikkine nykyisine toimintoineen. 

2. Siihen on maisema-arkkitehti Anneli Ruohonen myös 80-luvulla tehnyt erinomaisen rantasuunnitelman, jota nyt ollaan uhraamassa lyhytnäköisen kaupunkisuunnittelun alttarilla. 

3.Lisäksi kerrostalot veisivät Stone Agelta nyt esitetyssä uudessa sijoituspaikassa sekä näkymän kaupungista käsin (se peittyisi kerrostalojen taakse näkymättömiin) että itse puiston ja henkisen tilan teoksen ympärillä.

Jatkan taistelua Stone Agen ja sen paikan puolesta loppuun asti, sillä tämä ranta nykyisellään on teoksen henkinen kotipaikka ja kaikki muu merkitsee taideteoksen tuhoamista. Jos se joskus siirretään väkisin, osoitteena sitten saakin olla mieluummin kaatopaikka kuin mikään muu vaihtoehto. Olen lahjoittanut Stone Agen yhteydessä 1,5 vuotta elämästäni ympäristötaideteokseen, jonka luulin löytäneen pysyvän kodin Kemistä ihmiskunnan henkisen kehityksen muistomerkkinä.

Miten kivitalot sopivat veistoksen päälle?

Keijo Nevaranta: Kiviaika - Stone age 1998 (kuva: Kari Lunnas)

Sarjasta vanhan kertausta: Julkaisin oheisen kirjoituksen mielipiteenä Pohjolan sanomissa lokakuussa 2007 kuullessani ensimmäistä kertaa Ruutinrannan ja "Kiviaika - stone Age" -teoksen tuhoamishankkeesta:

"Ruutinpuistoa ei saa tuhota! kuulin hurjia huhuja, että suunnittelemani stone age-veistoksen päälle/ympäristöön Kemin Ruutinpuistoon ollaan kaavoittamassa kivitaloaluetta.

En tiedä miten kivitalot saataisiin veistoksen päälle anturoitua.

Käytin vuosina 1997 - 1998 noin 1,5 vuotta Stone Age -veistoksen suunnitteluun sen nykyiselle paikalle.

Kivimies Ahti Mäntylä mesenaattina vastasi 140 000 kiloa painavan teoksen materiaalikustannuksista. Pelkästään teokseen käytetyn graniittimäärän ulosmyyntihinta OK-Grabniitilla oli tuolloin noin 650 000 markkaa.

Teoksen kokonaisbudjetti oli 1,035 miljoonaa markkaa. kyseessä on tiettävästi suomen suurin graniittiveistos ja pysyvöä ympäristötaideteos.

Koko teos lahjoitettiin aikanaan Kemin kaupungille pysyväksi ja näkyväksi toisen vuosituhannen lopun inhimillisen kulttuurin muistomerkiksi. Stone agen esikuvana on ollut englannin wiltshiressä sijaitseva yli 3000 vuoden ikäinen stonehenge-aurinkotemppeli.

Stonehengen tavoin myös "Stone Age" -teoksen lähtöajatuksena on ollut siirtää jotain yli ajan kestävää ihmiskunnan henkisestä perinteestä toisen vuosituhannen lopulle ja seuraaville vuosisadoille, ihmiskunnan aamuhämärästä kenties ihmiskunnan iltahämärään asti.

Kuten Stone Age -teioksen graniittipaateen kiinnitetyssä laatassa todetaan:

"Stone Age" kantaa viestiä ihmiskunnan henkisestä perinnöstä. Veistos on muistomerkki suomalaiselle kaivosteollisuudessa, Outyokummun Elijärven kaivokselle ja lahjoittaja ahti Mäntylän elämäntyölle kivialalla."

Kun suunnittelin teosta ja sille haettiin Kemin kaupungilta rakennuslupaa, kaupungin edustajat lupasivat suullisesti teokselle 2000 vuoden takuun.

"Kyllä se tällä paikalla pystyssä pysyy ainakin yhtä kauan kuin stonehenge, joka on luonnon pohjalla. tämä on paremmin perustettu", kaupungin edustajat vakuuttivat.

Teosta suunnitellessani ja uhratessani siihen 1,5 vuotta ainutkertaisesta elämästäni en voinut mitenkään kuvitella, että jo 10 vuotta sen valmistumisen jälkeen teosta ja sen ympäristöä ollaan tuhoamassa lyhytnäköisellä kaupunkisuunnittelulla.

Materiaaliset vahingothan ovat aina korvattavissa, mutta entä minun elämäni ja teoksen suunnitteluun käyttämäni aika? Kuka ne korvaa?

Mutta yleisemmin:

Ruutinpuisto on nykyisellään jalokivi Kemin kaupungin sydämessä. Kemin kaupungin kauneus on nimenomaan sen rantapuistoissa, jotka helmijonona kiertävät koko kaupungin.

Ruutinpuisto on yleisenä virkistysalueena paljon arvokkaampi kuin yksityisten ihmisten asuinalueena. Ihmiskunnan pitkässä juoksussa jokin koirapuisto tai lasten leikkipuisto on arvokkaampi kuin tyly kivitalomaisema.

Ruutinpuistossa on arvaamattoman suuret mahdollisuudet sen kehittämiseksi yleiseen virkistyskäyttöön.

Mihin muuten on unohdettu Kemin kaupungin rantasuunnitelma ja sen toteuttaminen? ruutinpuistoa Kemin kaupungin kannattaisi kehittää veistos-, taide- ja tapahtumapuistoksi - jos kaupungilla olisi rahaa...

Epäilen että suunnitelma ruutinpuistosta asuntoalueena on syntynyt jonkun konsulttitoimiston kahvipöydässä konsultin silmäillessä huolimattomasti rakentamatonta länttiä: "Aha, tuossahan on trakentamaton alue. Rakennetaanpa sinne!"

Tämä on helpoin, lyhytnäköisin ja vaarallisin tie kaupunkisuunnittelussa. on irvokasta että juuri Stone Agesta ja sen ympäristöstä uhkaakin nyt tulla toisen vuosituhannen lopun henkisen perinnön jatkamisen sijaan ruutinpuiston tuhoamisen muistomerkki. Itse "Stone Age" -teokseen liittyy olennaisena osana myös se ympäristö, jossa monumentti sijaitsee.

Uskon että Kemin kaupungin päättäjät ovat riittävän kaukonäköisiä estääkseen Ruutinpuiston tuhoamisen.

Jos nyt kuitenkin käy niin, että kaupungin päättäjät lyhytnäköisesti tahtovat pilata Kemin rantamaiseman, "Stone Age" -teoksen ja Ruutinpuiston alueen, ehdotan että "Stone Age2 siirretään Kemin kaupungintalon katolle.

Siellä se on turvallisimmassa paikassa, kun otsonikato on tappanut yläilmakehän, kasvihuoneilmiö on sekoittanut maapallon lämpötasapainon, napajäätiköt sulavat ja merten pinnat nousevat 1900-luvun lopun ja 2000-luvun tuhoamiskulttuurin seurauksena.

"Stone age" on tarkoitettu myös henkiseksi keskukseksi, joka tarjoaa puitteet erilaisten tapahtumien järjestämiseksi ruutinpuiston alueella.

"Ensi kesäpäiväntasauksena "Stone age" -monumentilla järjestetäänkin muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen "Ilmaiskulttuurifestivaali", joka on kaikille kaupunkilaisille avoin ja ilmainen tapahtuma vuoden pisimpänä päivänä.

Tervetuloa viihtyymään niin kauan kuin alue on yleisessä käytössä!

Keijo Nevaranta

Kivirunoilija, monitaiteilija

Seinäjoki"

Stone Agen jälkeenjääneet paperit II: "Stone Age - Taiteilija Keijo Nevaranta"

Kiviaika - Stone Age
Kemi Ruutinpuisto 1998
Taiteilija: Keijo Nevaranta
Mesenaatti: Ahti Mäntylä - Mäntylä Mining Systems
(kuva: Kari Lunnas)

"Tämä taideteos kantaa viestiä ihmiskunnan henkisestä perinnöstä. Teos kuljettaa muistoa esikuvansa Stonehengen arkkitehdeista, neoliittisen ajan kivitaiteesta ja pyhistä kivistä nykyaikaan. Toisen vuosituhannen lopun aurinkotemppelinä teos on muistomerkki toisen vuosituhannen lopun kivenrakennustaidosta tulevalle vuosituhanneolle ja tuleville sukupolville."

Stone Age on mittasuhteiltaan painavin Suomessa valmistettu taideteos. 35 pysty- ja poikkipaadesta valmistettu ympäristötaideteos ja veistoskokonaisuus painaa 140 00 kiloa. Sen toteuttamisen kustannusarvio oli noin miljoona markkaa. Teos lahjoitettiin IKemin kaupungille 1998 kulttuuriministeri Suvi-Anne Siimeksen pitäessä juhlapuheen teoksen vihkiäisjuhlassa.

Stone Age on toteutettu mittasuhteessa 1:2 Stonehengen tällä hetkellä pystyssä oleviemn kivien pohjakaavan pohjalta samojen ilmansuuntien mukaisesti Stone Agessa eletään Stonehengen aikaa. Siellä voidaan nähdä mm. kesäpäivän seisauksen auringonnousu, talvipäivän seisauksen auringonnousu, pohjoisin ja eteläisin kuun nousu Stonehengen observatorion ja aurinkokalenterin mukaisesti.

Stonehenge (rakennettu noin 2100 - 1500 eaa) kuuluu maapallon suurten, arvoituksellisten, mystisten ja pyhien rakennelmien joukkoon. Samaa (ja osittain vanhempaa ikäluokkaa) kuin Stonehenge ovat egyptiläiset papyrukselle maalatut ja nykyaikaan säilyneet taideteokset. Egyptiläiset papyrukselle maalatut "Kuolleiden kirjat" ovat vuodelta 1350 eaa, siis Stonehengen valmistumisen ajoilta.

Stone Age oli alkusysäys laajemmalle usean kunnan kulttuurimatkailuyhteistyölle, jota on tarkoitus jatkaa (vuonna 1999 Meri-Lapin Kivikesä), Metalliaika-teemalla vuonna 2000 ja Paperikausi-teemalla vuonna 2001. Hankkeessa on lähdetty Meri-Lapin alueella merkittävistä teollisuuden ja yrityselämän sektoreista: kaivosteollisuudesta, metallinjalostuksesta ja paperiteollisuudesta.