Jumalat puhuvat öisin, sanasto osa 2

Odinn: ylijumala, aasa

Okolnir: (Viilenemätön), tulivuori?

Sigyn: Lokin vaimo

Sindri: kääpiö

Skirnir: (Säteilevä), Freyrin käskyläinen

Skrymir: jättiläinen

Skuld: kohtalotar, valkyyria

Sleipnir: Odinnin 8-jalkainen hevonen

Slidr: joki

Surtr: Tulimaailman hallitsija

Suttungr: jättiläinen

Thorr: Odinnin poika, ukkosen jumala

Urdr: kohtalotar

Vafthrudnir: (Väkevä pauloja), jättiläinen

Valfödr: (Vainajain isä), eräs Odinnin nimi

Valhöll: (Vainajain sali), Odinnin sali

Vali: Lokin poika

Vegtamr: Odinnin salanimi

Verdandi: kohtalotar

Vidarr: Odinnin poika

Vigridr: maailmanlopun taistelukenttä

Yggrasill: (Ygrin ratsu), maailmanpuu

Ymir: alkujättiläinen

Jumalat puhuvat öisin V

Grimnir:

Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loittone minusta liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.

Odinn:

Nidavelliriin, pohjoiseen on noussut Sindrin suvun kultainen sali; Okolnirissa kohosi toinen, Brimirin juomasali, jättiläisen.

Auringosta etäällä hän erottaa salin, Naströndillä se on, pohjoiseen on ovi; räppänästä pisaroina putoilee myrkky, käärmeiden selkiä on palmikoitu seiniin.

Ja hän, joka on palannut, näkee; mutta näkeekö lopun ja onko loppu onnellinen? Kuunnelkaa, vaietkaa viisaat, hän näkee.

Näkijätär:

Kahlasivat kuohuvaa virtaa valapattoiset miehet ja murhaajasudet, ja ne jotka viettelivät toisen vaimon; Nidhöggr oli siellä, imi vainajain verta, susi raastoi toisia - joko tiedätte vai ette?

Grimnir:

Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.

Odinn:

Kuulkaa näkijätärtä, sokeaa naista, hän näkee.

Näkijätär:

Idässä, Rautametsässä, istui vanha vamo ja kasvatti Fenririn heimokuntaa: näistä yksi on oleva kerran kuun rosvo, hahmolta peikko.

Hänen ravintonaan ovat miesten ruumiit, hän saastuttaa verellä jumalten sijat, aurinko tummuu ja suvilla on sitten epävakaiset ilmat - joko tiedätte vai ette?

Grimnir:

Minut on tuleen sidottu, istun tulen vankilassa. Mutta joko kuulen äitini äänen, joko nousee kapinaan manalle mennyt kansa?

Näkijätär:

Kummulla istui siellä ja harppua soitti jättinaisen paimen, iloinen Eggther; hirsipuulehdossa yllä lauloi koreanpunainen kukko, Fjalarr.

Aasoille kiekui Gollinkambi, se herättää kaikki Herjafödrin miehet; maan alla laulaa toinen lintu, Helin kartanon noenpunainen kukko.

Grimnir:

Tuskani ovat kovat, enkö tätä kipua kestä? Nyt kun kahleitani polttaa tuli, joka kasvaa; onko ainoa pakoni täältä kuolema?

Näkijätär:

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa; monenkaltaista tiedän, kauemmas näen, jumalien tuhon, sodanjumalten turman.

Veljekset taistelevat, toinen lyö toisen, sisarusten lapset hylkäävät suvun; paha on aika, huoruutta paljon, kirvesaika, veitsiaika, murtuneet kilvet, myrskyaika, susiaika maailmanlopun alla, ainoakaan mies ei armahda toista.

Odinn:

Kuulkaa! Nyt sokea näkee, tuntematon tietää!

Näkijätär:

Mimirin pojat liikkuvat, ja perikadon ääntä julistaa kaikuva Gjallar-torvi, kovin puhaltaa Heimdallr, on korkealla torvi, Odinn puhuttelee Mimirin päätä.

Vavisten seisoo Yggdrasill, saarni, ikipuu valittaaa, nyt on jättiläinen irti, Helin tien kukijat pelkäävät kaikki, kunnes Surtrin sukulainen ahmaisee saarnin.

Odinn:

Mitä aasoilla on? Mitä haltioilla on? Koko Jötunheimar ryskää, ovat käräjillään aasat; kääpiöt voihkivat kiviovillansa, tunturien viisaat - joko tiedätte vai ette?

Näkijätär:

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa; monenkaltaista tiedän, kauemmas näen, jumalien tuhon, sodanjumalten turman.

Hrymr saapuu idästä, ylhäällä kilpi, hirmuisena kiemuroi maailmankäärme, käärme iskee vettä, kotka kirkuu, repii ruumiita, harmaa; Naglfar on irti.

Odinn:

Vaikka aurinko mustuu. Katsokaa, hän näkee! Vaikka tähdet pimenevät ja taistelun savu verhoaa kuun. Katsokaa, hän näkee!

Näkijätär:

Idästä liukuu laiva yli meren, tuo Muspellrin joukot, ja Loki ohjaa; jättiläiset saapuvat seuraten sutta, ja sen väen mukana on Byleistrin veli.

Surtr tuo etelästä korventavaa tulta; sodanjumalain aurinkoa säihkyy miekka, kallioita särkyy, jättinaisia sortuu, miehet käyvät Heliin, halkeaa taivas.

Nyt Hlinille tulee toinenkin murhe, kun Odinn käy sotimaan sutta vastaan ja Belin uljas surmaaja iskee Surtriin, Friggin sydänystävä saaa surmansa siellä.

Odinn:

Vaikka mustuu kuu ja pimentyneenä on taivas. Katsokaa, Näkijätär näkee, Ennustaja, sokea ennustaa!

Kuulkaa, jos teillä on korvat, kuulkaa, miten valittaa maailmanpuu. Nähkää, jos pystytte katsomaan sokaistuvin silmin.

- Joko tiedätte vai ette jumalten lopun?

Katsokaa Näkijätärtä; hän näkee!

Näkijätär:

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa.

Odinn:

Nyt lähestyy Hlödynin loistava poika, Odinnin vesa käy käärmeen kimppuun; tämä, raivokas, tappaa Midgardrin turvan; kotinsa on jätettävä kaikkien miesten; Thorr pystyy astumaaan tuskin yhdeksän askelta käärmeen luota, hän, kunniastaan varma.

Katsokaa Näkijätärtä; hän näkee!

Näkijätär:

Aurinko mustuu, maa luhistuu mereen, taivaalta sortuvat säteilevät tähdet, roihuten palaa elämänpuu, korkeat lieskat taivaalle lyövät.

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa; monenkaltaista tiedän, kauemmas näen, jumalien tuhon, sodanjumalten turman.

Odinn:

Hän näkee; hän näkee vieläkin kauemmas, hän näkee. Näkijätär: Minä näen, miten kohoaa toisen kerran maa, iäti vihreä, merestä esiin; kosket kuohuvat, kotka lentää, tunturilta se pyytää kalaa.

Aasat kokoontuvat Idavöllrille, he haastelevat siellä maan hirmuisesta vyöstä ja muistavat mahtavan menneisyyden ja Mahtijumalan muinaiset riimut.

He löytävät jälleen lautapelin levyt ruohon keskeltä, kultaiset, kauniit, ajassa ammoin omistamansa.

Kylvämättä kasvavat pellot, paha parantuu kaikki, Baldr palaa; Hroptrin saleissa asuvat Hödr ja Baldr, sodanjumalat oivat - joko tiedätte vai ette?

Odinn:

Hän näkee salin, soreamman kuin päivä, se on kullalla katettu ja kohoaaa Gimlessä. Nuhteettomat ihmiset asuvat siellä, ja heillä on aina mukanaan onni.

.......

Näkijätär:

Mahtaja nousee mahtiin ja voimaan, tuo väkevä yllä, joka ohjaa kaiken.

Nyt lähestyy lentäen tumma lohikäärme, pimeästä vuoresta se välkehtien lentää, höyhentensä kätköissä kantaa ruumiita, Nidhöggr. Nyt näkijätär poistuu.

https://www.youtube.com/watch?v=j1VcpmNy5T8

Jumalat puhuvat öisin IV

Kertoja:

Käräjiin kävivät kaikki aasat, ja yhdessä istuivat aasattaret. Jumalat pohtivat perinjuurin, mitä tiesivät Baldrin pahaenteisset unet.

Niin Odinn nousi, iäkäs Gautr, pani satulan selkään Slepnirille, hän ratsasti syvälle synkkään Heliin ja kohtasi hurtan joka Helistä nousi.

Ylt´yleensä veressä oli sen rinta ja se loitsujen isälle ulvoi pitkään. Yhä ratsasti Odinn, maa kumisi alla, tuli Helin korkeiden hallien eteen.

Itäiselle ovelle ratsasti Odinn, hän tiesi, missä lepäsi tietäjätär, kunnes pakolla kutsuttu nousi ja puhui.

Näkijätär:

Kuka mies se on, tämä outo mies, joka minulle määräsi vaikean matkan? Lumi peitti minua, sade pieksi ja liotti kaste, olin kuolleena kauan.

Odinn:

Olen nimeltä Vegtamr, Valtamrin poika, puhu Helistä minulle, kuin minä maasta. Ketä varten on sormuksin somistettu penkit ja kauniit istuimet kimaltavat kultaa?

Näkijätär:

Baldrille täällä on tehty simaa, kilpi kattaa kimaltavan juoman. Mutta pelossa elävät mahtavat aasat. Väkisin puhuin ja vaikenen nyt.

Odinn:

Älä vaikene tietäjätär, kyselen vielä, kunnes tarkoin sen kaiken tiedän: kenestä sukeaa Baldrin surma, kuka päästää päiviltä Odinnin pojan?

Näkijätär:

Hödr kantaa sinne kuuluisan puun, hänestä aukeaa Baöldrin surma, hän päästää päiviltä Odinnin pojan. Väkisin puhuin, vaikenen nyt.

Odinn:

Älä vaikene, tietäjätär, kyselen vielä, kunnes tarkoin sen kaiken tiedän: kuka Hödrille kostaa katalan työn ja saattaa roviolle Baldrin surman?

Näkijätär:

Rindr Länsisaleissa synnyttää Valin, yksiöisenä sotii Odinnin poika, ei käsiään pese, ei hiuksiaan kampaa, ennenkuin saa roviolle Baldrin surman. Väkisin puhuin, vaikenen nyt.

Odinn:

Älä vaikene, tietäjätär, kyselen vielä, kunnes tarkoin sen kaiken tiedän: keitä ovat neidot, jotka itkevät armasta, kohottaen taivaalle liinojen kulmat?

Näkijätär:

Sinä et ole Vegtamr, niinkuin luulin, vaan olet Odinn, iäkäs Gautr.

Odinn:

Sinä et ole näkijätär, viisas nainen, vaan olet kolmen tursaan äiti.

Näkijätär:

Mene kotiin Odinn, ole ylpeä aina, älä palaja enää ihmisten luokse, ennenkuin Loki pääsee irti ja jumalten tuomion päivä on tullut.

https://www.youtube.com/watch?v=tpdpcTrZv1A

Jumalat puhuvat öisin 3

Skirnir:

Jumalten valtias, Freyr, virka, mitä tahtoisin tietää: miksi istut salissa yksin, ruhtinas, pitkät päivät?

Freyr:

Paljastaisinko sinulle, poika, mieleni raskaan murheen? Alfrödull hohtaa joka ainoa päivä, ei kaipaukselleni koskaan. 
Skirnir:

Niin suuri ei voi murheesi olla, että minulle et sanoa saata, ikiaikoina olimme yhdessä nuoret, me taidamme toisiimme luottaa.

Freyr:

Gymirin kartanolla kulki se neito joka on minulle mieleen; käsivarret loistivat, loivat valon kaikkiin vesiin ja ilmaan. Näin rakastanut ei nuori mies ole neittä ikinä ennen, mutta aasa ja haltia ainoakaan ei meidän suo yhdessä olla.

Skirnir:

Siis annan ratsu, joka tohtii rientää läpi sokaisevan lepattavan liekin, ja anna miekka, joka itsestään sotii jättien joukkoa vastaan.

Freyr:

Minä annan ratsun, joka tohtii rientää läpi sokaisevan lepattavan liekin, ja annan miekan, joka itsestään sotii, jos kantaja vain on viisas.

Skirnir:

Yö ulkona mustuu, aika on mennä yli märkien tunturimaiden, yli huurretursaiden teiden, me palaamme kahden tai kahden jäämme hirmuisen hiiden valtaan.

.....

Skirnir:

Kerro, paimen, joka kummulla istut ja tarkkaat kaikkia teitä, kuinka pääsen neidon puheille ja vältän Gymirin koirat?

Paimen:

Kuolemaanko vihitty vai vainaja lienet?

Puheisiin et voi ikinä päästä Gymirin tyttären kanssa.

Skirnir:

Voi parempaakin tehdä kuin puhjeta parkuun, jos eteenpäin aikomus on, määräpäivä on minulle pantu ja mitattu elämäni aika. .....

Gerdr:

Mikä on se meteli minkä kuulen kaikuvan kartanolla? Järisee maa ja järkkyvät siitä Gymirin kartanot kaikki.

Palvelusneito:

Ulkona on mies, hän on satulasta astunut, laskee ratsunsa ruohoon.

Gerdr:

Kutsu hänet sisään, hän tulkoon saliimme juomana jaloa simaa, vaikka aavistan kyllä, että tuolla seisoo veljeni surma.

.......

Oletko haltia vai aasain poika vai viisas vaani? Miten tulit yksin liekkien yli meidän taloomme tänne?

Skirnir:

Enpä ole haltia, en aasain poika, en viisas vaani, vaikka tulin yksin liekkien yli teidän taloonne tänne.

Minulla on yksitoista kultaista omenaa, Gerdr, ne omiksesi annan, jos sovimme, että Freyr saa sinulle läheinen ystävä olla.

Gerdr:

Yhtätoista omenaa en ikinä huoli mieliksi kenenkään miehen, niin kauan kuin elämme, emme koskaaan asu yhdessä Freyr ja minä.

Skirnir:

Sormuksen saat, joka paloi silloin, kun poltettiin odinnin poika, kahdeksan sormusta yhtä suurta se luo oka yhdeksäs yö.

En sormusta ota vaikka onkin se palanut, kun poltettiin Odinnin poka, Gymirin kodissa riittää kultaa, voin isäni aarteita jakaa.

Skirnir:

Näetkö tyttö tämän taipuisan, sorjan, miekan, jota kädessä kannan? Katkaisen sillä sinulta kaulan, jos tahtoani et täytä.

Gerdr:

En siedä pakkoa, siihen en suostu mieliksi kenenkään miehen, jos löydät Gymirin, luulenpa, että tarpeeksi tapella saatte.

Skirnir:

Näetkö, tyttö, taipuisan, sorjan miekan jota kädessä kannan? Sen terään on vaipuva vanha jätti, isäsi on kuoleman oma.

Tätä taikavarpua tottelet kyllä, sinut taivutan tahtooni, tyttö, saat siirtyä sinne missä sinua ei ikinä näe ihmisen poika.

Kotkan kummulla kyyhötät aamuin, tähyät maasta pois, tuijotat Heliin päin, inhoat tuokaa enemmän kuin inhottaa ihmistä kiiltävä käärme.

Olet kummajainen, jos esille käyt, tuijottakoon Hrimnir, tähytköön jos kuka, jää maineesi varjoon jopa jumalten vahti, töllötä porttisi takaa.

Houre ja kaipaus, hulluus ja hätä, kasvakoot kyyneleet ja murhe; istu siihen niin sinulle manaan summat surut, kaksinkertaiset kiusat.

Julmat aaveet ahdistakoon sinua jättien asunnoissa aina! Huurretursaiden pariin joka ainoa päivä huono, hoiperrat, heikko, hoiperrat! Itku ilon sijaan on posanasi aina ja kyynelin kurjuutta kärsit.

Kolmipäisen tursaan saat kumppaniksi ottaa tai elää ilman miestä. Suru syököön järkesi, jäytäköön murhe! Ole kuin ohdake ahdettu kasaan, kun on ohitse korjuuaika!

Odinn on suuttunut, ylimmäinen aasa, sinulle on suuttuva Freyr, Sinä ilkeä tyttö, olet vetänyt yllesi jumalten vihan.

Kuulkaa tursaat, jättiläiset kuulkaa, koko Suttungrin suku sekä aasain seura, kuinka minä kiroan kuinka minä kiellän neidolta miehen seuran, neidolta miehen ilon!

Hrimgrimnir on se tursas joka tulee sinut naimaan Helin aidan alla. Puun juurella siellä ryysyläiset juottavat sinulle vuohen virtsaa. Et jalompaa juomaa ole ikinä juova mieltäni myöten, neito, mieltäsi vasten, neito!

Thurs-riimun teen ja kolme riimua, himon ja kiiman ja halun, minä taidan ne poistaa kuin piirsinkin, jos tarpeen on tehdä niin.

Gerdr:

Ei, paljon ennemmin terve, poika, ota malja muinaista simaa, vaikka en olisi ikinä luullut, että voisin suostua vaaniin.

Skirnir:

Tahdon tietää asiani tarkoin, ennenkuin käännyn kotiin: miten pian on Njördrin mahtava poika saava kohdata sinut?

Gerdr:

Barri on nimeltään, niinkuin tiedämme, tyyni lempeä lehto. Yhdeksän yön päästä Njördrin pojalle Gerdr suo siellä ilon.

........

Freyr:

Sano ennen kuin satulasta astut ja yhtään askelta otat: mitä sait aikaan jättiläisen mailla onneksi molempien meidän?

Skirnir:

Barri on nimeltään, niinkuin tiedämme, tyyni, lempeä lehto. Yhdeksän yön päästä Njördrin pojalle Gerdr suo siellä ilon.

Freyr:

Yö on pitkä, pitkiä kaksi, miten voin kestää kolme? Usein on kuukausi lyhyempi ollut kuin puoli ikävän yötä.

https://www.youtube.com/watch?v=6z3A9LDy-L4

Vaelluskirjaa – Luontovaellus 11.4.2018

Heräsin. Päätin lähteä vaeltamaan. Ruokintapaikalla oli hiljaista. Puin vaatteet päälleni, otin olkalaukun, jossa on kiikarit, ja lähdin. Mutta ensin poltin kuistilla sätkän. Intiaanikyykyssä katselin näkymää joelle ja joen yli ja kahden metsän yli etäisyyteen. Punarinta lauloi naapurin pihakuusessa. Joutsen lensi jokiuomaa pitkin etelään. Käpytikka rummutti jossain puhelinpylvään päässä olevaa suojapeltiä ja huusi sitten ilmaan kiihkeän pikakiväärisarjan. Mustarastas lensi innokkaasti pulisten pihan yli.

Kävelin pihatieltä Mulikontielle ja sieltä jatkoin Arvenmäen yli Auvilan pelloille. Matkalta korviin ja silmiin tarttui ainakin 2 mustarastasta, vihervarpusia, pari peippoa ja tavallisempaa höyhenpukuista väkeä. Matkalla tiirailin etenkin aukeampia, harvapuisia paikkoja, etsin lapinharakkaa, joka muuttaa näihin aikoihin ja jonka joku viime vuonna oli nähnyt Arvenmäellä. Ei näkynyt kuin tavallisia harakoita.

Jatkoin Auvilan pelloille. Selasin kiikarilla metsänrajat. Yksittäisiä peippoja lensi silloin tällöin. Kuulin joutsenten ääniä ja näin miten kaksi kolmen joutsenen ryhmää lensi hauskasti ristiin. Toinen porukka suuntasi koilliseen, toinen kaakkoon. Siinä lennossa vaihdettiin tärkeimmät kuulumiset. Jostain etäältä kuului harmaalokkien kaklatusta.

En halunnut nähdä silmissäni Auvilan metsätuhoa (josta lähettämäni mielipidekirjoitus ei ainakaan tänään ollu ”mahtunut” lehteen) vaan käännyin Vuorilaaksontielle, joka johtaa parin kilometrin kävelyn jälkeen Orivuorelle. Västäräkki lennähti sulasta ojanpenkasta karkuun. Kävelin, kävelin ja tiirailin maisemia. Aprikoin mahtaisiko Orivuoren yli mennä polku tai kantaisiko hanki.

Äkkiä lentoon heittäytyi haukka läheisestä männynlatvasta, se lensi välillä siipiään muutaman kerran iskien, välillä pitkään liitäen Vuorilaakson hakkuuaukean yli. Sain sen kiikareihini ja kun lintu kaarsi, määritys varmistui. Se oli muuttomatkalla paikalle levähtämään pysähtynyt piekana, tunturilapin lintu.

Kävelin eteenpäin, etsin polkua jota viime syksynä kuljin Orivuorelle marja- ja sienimetsään. Olisiko sitä talvella kävelty tai hiihdetty. Äkkiä näin oletetun polun tienoilla hakkuun keskelle pystyyn jätetyn latvansa katkaisseen haavan yläoksalla sen, mitä tavallaan myös etsin: lapinharakan. Sen serkuilla pikkulepinkäisillä oli kolmekin poikuetta tässä laaksossa viime kesänä ja paikka on mitä soveliain ympäristö kummallekin lajille, lapinharakalle tietenkin vain näin muuttoaikaan, sillä nekin matkustavat pohjoiseen pesimään.

En löytänyt polkua Orivuorelle, mutta löysin leveän lujan ladunpohjan ja lähdin kulkemaan sitä pitkin. Latu johti kuitenkin jonkin verran väärään suuntaan, se ei vienyt Orivuorelle, vaan peltoaukean ylitse takaviistoon niin että olin aikani käveltyäni taas Arvenmäen takana. Sieltä löysin kuitenkin oikean reitin radanvartta pitkin Orivuorta kohti.

Latujen risteyksessä oli opastaulut eri suuntiin, Orivuorelle 0,7 km. Se oli elämäni pisin 0,7 kilometriä. Aloin uupua. Vihdoin latupohja alkoi nousta tutulle mäelle, Orivuoreksi sitä nimitetään, tai Hepovaaraksi, kai kuka mitenkin, en ainakaan ole päässyt selvyyteen mitä eroa näillä paikoilla on. Lähestyin maantietä josta johtaa ylikulku radan yli kylille.

Hieman ennen maantietä pysähdyin kuitenkin linnun ääneen. Männyn latvassa lauloi hippiäinen. Vaikka osa hippiäisistä talvehtii, en ollut sitä vielä tänä vuonna nähnyt. Lintu on osittaismuuttaja ja kylminä talvina Suomessa talvehtivasta kannasta saattaa kuolla jopa 80-90 prosenttia. Ja nyt oli vaihteeksi kylmä talvi. Arvelinkin että lintu on kotiutunut etelän matkalta ja siksi nyt rinta täynnä linnunlaulua. Sen seuraan ilmestyi jostain kuusitiaispari askartelemaan omia puuhiaan keskenään kutsuäänillä jutellen.

Latupohjasta aivan tien vierestä äkkäsin metsäkauriin sorkan jäljet. Metsäkauriit levittäytyivät lähinnä 70-luvulla Pohjoisruotsista Haaparannan tullin kautta Suomeen ja ovat nyt jo suhteellisen yleisiä kaikkialla. Yhden näin syksyllä Jämsän tien varressakin vain 100 metriä asunnostani Urheilutietä ylittämässä. Jäljet kulkivat rivissä muutaman metrin, mutta katosivat sitten kovaan latupohjaan niin että en nähnyt, missä eläin viime yönä on hypännyt metsään.

Jatkoin rautatien ylitse kylälle, kävin katsomassa yhden istutuspajukon ja mieleen alkoi tulla taiteellisia suunnitelmia. Kuljin tienvartta kylää kohti. Bongasin pikkupojan joka leikki jääpintaisella tien ylittävällä rutakolla. Hän testasi jään kantavuutta. Vähän väliä saappaat molskahtivat jään läpi lätäkön pohjaan. Vettä oli lähestulkoon haisaappaan korkeuden verran. Muistelin omia nuoruuden linturetkien puljauksia, jolloin harva se kevät putosin arvokalleuksia myöten johonkin paskaojaan.

Tulin Kenraalintielle. Jalkani olivat jo keitettyä makaroonia, kun pääsin vihdoin kirjastoa vastapäätä katetulle penkille istumaan. Päätin jatkaa apteekin kautta bussilla kotiin. Jukka Virtasen pallokentän kulmalla bongasin vielä uutena lajina matalalla kaaartelevan kalalokin ja sulan reunassa istui tai seisoi pari muuta vasta saapunutta kalalokkia. Joutsenet tästä Koski-Keskisen sulasta olivat jatkaneet jo pohjoista kohti.

Jumalat puhuvat öisin II

Jumalat puhuvat öisin II
Vaftrudnirin runo
Odinn:
Frigg, anna neuvo, sillä aion matkaan, menen viisaan Vafthrudnirin luokse. Haluan tutkia muinaistiedon, mitä mahtava jätti muistaa.
Frigg:
Ennemmin toivoisin Odinn, Joukkojen isä, että jäisit jumalten pariin, sillä tiedän, että ei jäteistä yhtään Vafthrudnirin veroista löydy.
Odinn:
Matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta. Nyt mielin tietää, millaista on viisaan Vafthrudnirin luona.
Frigg:
Siis onnekas lähtö ja onnekas paluu ja olkoon matkassa onni! Pidä terävä ymmärrys Ihmisten isä, sanakilvassa jättiläisen kanssa.
.....
Kertoja:
Odinn matkasi mittaamaan tuon mahtajan syvää mieltä, tuli Imrin isän asunnolle ja astui sisään.
.......
Odinn:
Terve, iätön jätti! Taloosi tulin, tahdoin tavata sinut. Kysyn ensiksi, jätti, oletko viisas vai vallanko kaikkiviisas.
Vafthrudnir:
Mkä mies se on minun salissani, kenenkä kanssa puhun? Et astu salista ikinä ulos, jos et voita viisaudessa.
Odinn:
Kulkuri olen, tulen kulkutieltä, janoisena jouduin taloon, on virvoitus tarpeen, vaelsin kauan, ota vieras vastaan jätti.
Vafthrudnir:
Älä kulkuri puhele permannolla, ota salista sija ja istu! On nähtävä varsin, ken viisaampi on, vieras vai tietäjävanhus.
Odinn:
Kun köyhänä saavut rikkaan saliin, puhu viisaasti tai ole vaiti. Suupaltti piankin joutuu pulaan keskellä kovien miesten.
Vafthrudnir:
Sano siis, kulkuri, joka permasnnolla seisot ja aiot onneasi koettaa, minkä niminen on se orhi joka aamuin tuo ihmisten ilmoille päivän?
Odinn:
Skinfaxi on se orhi, joka aamuin tuo ihmisten ilmoille päivän. Itägooteille se on orheista paras, aina sen harja hohtaa.
Vaftfrudnir:
Sano siis, kulkuri, joka permannolla seisot ja aiot onneasi koettaa, minkä niminen on orhi joka idästä vetää yön jälleen jumalten ylle?
Odinn:
Hrimfaxi on se orhi joka idästä vetää yön jälleen jumalten ylle, joka aamu vtaa sen turvasta vaahto, niin laaksoihin lankeaa kaste.
Vafthrudnir:
Sano siis, kulkuri, joka permannolla seisot ja aiot onneasi koettaa, minkä niminen on joki, joka rajana jakaa jumalten ja jättiläisten maat?
Odinn:
Ifing on joki joka rajana jakaa jumalten ja jätttiläisten maat, avoimena virtaa iäti sen vesi, joki ei koskaan jäädy.
Vafthrudnir:
Sano siis, kulkuri, joka permannolla seisot ja aiot onneasi koettaa, minkä niminen on kenttä jolla kerran sotivat suopeat jumalat ja Surtr?
Odinn:
Vigridr on kenttä jolla kerran sorivat suopeat jumalat ja Surtr, se on sata peninkulmaa kaikkiin suuntiin, niin on sen määrätty mitta.
Vafthrudnir:
Viisas olet, istuhan, vieras, jätin penkillä puhellaaan kahden. Tutkitaan hallissa, panttina henki, ken voittaa viisaudessa.
.....
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta; kuka ihmisistä elää, kun oon ihmisten yllä se viimeinen tuima talvi?
Vafthrudnir:
Lif ja Lifthrasil lymyävät silloin kahden Hoddmimirin metsään; aamukaste on atriana heillä, he siittävät uuden suvun.
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta; mistä tulee aurinko sileälle taivaalle, kun sen on tuhonnut Fenrir?
Vafthrudnir:
Alfrödull synnyttää ainoan tyttären, ennenkuin susi sen sieppaa, neito rasastaa äitinsä teitä, kun jumalten tuho on tullut.
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta, keitä ovat neidot jotka nähdään meren yllä, väkevät viisaat neidot?
Vafthrudnir:
Mögthrasilin kunnaiden yli käy kolme nuorten neitojen ryhmää, he saapuvat ihmisten suojelijoina, vaikka syntyivät jättien sukuun.
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta; kutka aasoista hallitsevat aasain maita, kun Surtrin liekki sammuu?
Vafthrudnir:
Jumalkodissa Vidarr asuu ja Vali, kun Surtrin liekki sammuu, Mjölnirin saavat Modi ja Magni, kun Vingnir on väsynyt sotiin.
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa mont; mikä tulee syyksi Odinnin surmaan, kun jumalten tuho on tullut?
Vafthrudnir:
Ihmisten isän ahmaisee susi, mutta Vidarr sen voittaa ja kostaa, hän siinä sodassa halkaisee sudelta kahtia kylmän kidan.
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta; mitä Odinn, ennenkuin astui roviolle, kuiskasi poikansa korvaan?
Vafthrudnir:
Sitä kukaan ei aavista, mitä olet ammoin kuiskannut poikasi korvaan; olen muinaistiedot ja aasain tuhon sanellut tuomituin suin; nyt on kilpani käyty Odinnin kanssa, olet kaikista viisain aina.

https://www.youtube.com/watch?v=TUM79ahevBA

Jumalat puhuvat öisin I

Näkijätär:
Minä olen sokea. Koskaan en ole mitään nähnyt. Siksi näen siksi tiedän.
Odinn:
Mitä sinä näet? Mitä sinä tiedät? Muistatko muinaiset, taidatko kertoa kaiken alun?
Näkijätär:
Sinä tahdot, Valfödr, että tulkitsen taiten, mitä ihmisten muinaisvaiheista muistan. Ja muistanko kauemmas. Minäpä kerron.
Muinaissyntyiset jätit muistan, joiden keskellä kasvoin ammoin; yhdeksän maailmaa, puun yhdeksän juurta, jalon maailmanpuun mullan alla.
Aikojen alussa Ymir eli, ei hiekkaa, ei vettä, ei viileää merta, ei maata ollut, ei taivasta yllä; oli suunnaton kita, ei kasvanut ruoho.
Grimnir:
Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loitttone minusta, liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.
Odinn:
Mutta miten maa luotiin, jos ei mitään ollut? Miten sai syntynsä maailma tästä?
Näkijätär:
Borrin pojat kohottivat pohjan, he jotka Midgardrin, mahtavan loivat; kivikamaraan paistoi etelästä päivä, ja maasta versoi viheriä laukka.
Odinn:
Sanoit, että päivä paisoi. Mutta mitenkä oikein oli taivaan laita?
Näkijätär:
Kuun kumppani, aurinko, etelästä hipoi oikealla kädellään taivaan reunaa; aurinko ei tiennyt asuntonsa saleja, tähdet eivät tienneet sijaansa, kuu ei mahtinsa määrää tiennyt.
Grimnir:
Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.
Näkijätär:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa, he nimesivät yön ja yön suvun, he nimesivät aamun ja keskipäivän ajan, iltapäivän ja ehtoon ajanlaskua varten.
Odinn:
Aasat kohtasivat Idavöllrillä, he pystyttivät temppelit ja pyhäköt ylväät, he tekivät ahjot, takoivat kultaa, valmistivat työkalut, väänsivät pihdit.
Näkijätär:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa.
Odinn:
Niin siitä parvesta saaapui kyllin, kolme aulista ja väkevää aasaa.
Ei heillä sielua, ei henkeä ollut, ei verta, ei ääntä, ei hipiän väriä.
Minä tiedän saarnin, se on Yggdrasill, valkosora vihmoo sen korkeaa vartta; siitä lähtevät kasteet, jotka lankeavat laaksoon, se Urdrin kaivolla viheriöi aina.
Näkijätär:
Sieltä tulevat neidot, jotka tietävät paljon, nuo kolme asuvat saarnin alla; Urdr on yksi, toinen on Verdandi - he kaiversivat puuta - Skuld on kolmas; he antavat ehdot, he jakavat arvat, ihmislapsille mittavan osan.
Odinn:
Varmaa on tämä, jos tutkit riimuja, jumalilta saatuja mahtajain sauvoja, jotka väkevä puhuja värjäsi, on viisainta olla vaiti.
Grimnir:
Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loittone minusta, liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.
Näkijätär:
Muistan, miten syttyi ensimmäinen sota, kun he lävistivät keihäillä Gullveigin ja Korkean hallissa polttivat hänet, hän, kolmesti syntynyt, kolmesti paloi, usein, ei harvoin, mutta yhä hän elää.
Grimnir:
Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.
Odinn:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa: pitikö aasain antaa hyvitys vai jumalain keskenään jakaa uhrit.
Grimnir:
Minut on tuleen sidottu. Istun tulen vankilassa.
Näkijätär:
Odinn sinkosi silloin keihään: niin oli alkanut ensimmäinen sota, aasojen linnan aita murtui, kentälle läksivät loitsuinensa vaanit.
Odinn:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa: kuka oli petoksella pilannut ilman ja antanut jäteille Odrin neidon?
Näkijätär:
Thorr iski silloin, suuttuen kovin, hän ei monesti istu kun kuulee moista; niin särkyivät valat ja vannotut liitot, lujat mahtavat sanat, jotka sitoivat heitä.
Odinn:
Hän tietää hyvin, että Heimdallrin kuulo on taivaalle yltävän pyhän puun alla; Vallfödrin pantista virtaa sen ylle soran täyttämä koski - joko tiedätte vai ette?
Näkijätär:
Hän istui ulkona, kun vanhus saapui, levoton aasa sitoi hänet silmin.
Grimnir:
Mitä kyselette minulta? Mitä tutkitte yhä? Minä tiedän, Odinn, mihin silmäsi kätkit: maineikkaaseen Mimirin kaivoon. Mimir juo simaa joka ainoa aamu Valfödrin pantista - joko tiedätte vai ette?
Näkijätär:
Minä näin Baldrille, Odinnin pojalle, veristyneelle jumalalle varatun kohtalon: näin, miten kohosi tasankojen ylle hentoinen, kaunis mistelikasvi.
Se oksa juuri, näöltä niin ohut, oli murheen ase, Hödr sen ampui. Baldrin veli viipymättä syntyi, yön vanhana taisteli Odinnin poika.
Hän ei käsiään pessyt, ei sukinut päätään, ennenkuin sai roviolle Baldrin surman; mutta Fensalirissa Frigg itki Vallhöllin tuskaa - joko tiedätte vai ette?
Grimnir:
Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loittone minusta, liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.
Odinn:
Hän näkee:
Näkijätär:
Hveralundissa lojuu vanki, ja vanki on näöltään kuin viekas Loki, siellä istuu Sigyn, hän on iloa vailla miehensä tähden - joko tiedätte vai ette?
Grimnir:
Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.
Odinn:
Jääkylmiin laaksoihin idästä laskee vyöryttäen veitsiä Slidr-virta.
------
Näkijätär:
Mahtaja nousee mahtiin ja voimaan, tuö väkevä yllä, joka ohjaa kaiken.
Nyt lähestyy lentäen tumma lohikäärme, pimeästä vuoresta se välkehtien lentää, höyhentensä kätköissä kantaa ruumiita, Nidhöggr.
Nyt näkijätär poistuu.


https://www.youtube.com/watch?v=_OxE3B8pnXc