Aktiivimalli puri, mutta ketä?

Olen niin sanotusti köyhä. Aktiivimallileikkuri puri minua 4,65 prosenttia työttömyyskorvauksestani. Kävin eilen Kelassa. Minulle luvattiin kyseinen 4,65 prosenttia lisää toimeentulotukeeni.

En ole varsinaisesti hätää kärsimässä, moni muu on enemmän hädissään aktiivimallin ja Sipilän pisteytysjärjestelmän tähden, elän ihan hyvin sillä 485 eurolla mitä kuussa jää käteen. Suunnilleen saman verran jää elämiseen vuokralla asuvilla eläkeläisillä, keskiluokan palkan alapuolella olevilla työntekijöillä kuten siivoojilla yms sekä yksinhuoltajaäideillä.

Vielä vähemmän saavat ne, jotka maksavat työttöminä asuntolainaa tai joilla on vahingossa mummon mökin verran omaisuutta tai jotka ostavat lääkärin määräämiä kela-korvaamattomia lääkkeitä. Mummon mökkiä ei voi myydä, lääkkeitä ei voi olla ostamatta, mutta ne eivät kuulu korvattaviin kuluihin.

Pisteytyksestä on tehnyt Sira Moksi oivallisen pilapiirrroksen, jossa Juha Sipilä ehdottaa peloissaan olevalle mummolle, että suoraan Keskustaleiriin suihkuun desinfioitavaksi. Tunnen muutaman omahoitajan. Tiedän että heillä on raskasta, ja palkka on olematon.

Kysyin apteekista farmaseutilta mitä tämä pisteytys oikein tarkoittaa? Hän sanoi olevansa ihan ulalla, mutta ehkä se kevään myötä selviää. Pisteytys toimii kuitenkin jo esimerkiksi vanhustenhoidossa. Vasta Sipilän hallitus uskalsi tuoda sen julki.

Kansalaiset jaetaan kolmeen ryhmään: työssäoleviin, työttömiin ja vähemmän työkykyisiin kuten eläkeläisiin ja vammaisiin. Esimerkiksi yli 80-vuotias äitini ihmetteli, miksi hän ei pääse varvasleikkaukseen vaikka on jo puoli vuotta ollut jonossa, työssäkäyvä naapuri pääsi kolmessa kuukaudessa.

Mutta nyt pisteytykseen on lisätty tämä automaattinen leikkuri. Olet jo mestauspölkyllä. Ole koko ajan ajan aktiivinen tai sitten katkaistaan kaula. Alfred Guillotin esitteli aikanaan keksintöään Ranskan kuninkaalle:

"Tämä moderni keksintö katkaisee pään vilauksessa, niin että vainaja ei ehdi edes huomata, että henki on jo lähtenyt." 

Banni

Olen nyt fbssä kolmen vuorokauden bannissa. Mitä banni tarkoittaa? Se on osapuilleen esto. En saa kolmeen vuorokauteen julkaista mitään fbssä koska olen käyttäytynyt siellä asiattomasti. Miten asiattomasti olen käyttäytynyt?
Olen julkaissut seinälläni muistiinpanon Sira Moksin sensuroimisesta fbssä hänen poliittisen Sipilän hallituksen pisteytyspolitiikkaa käsittelevän pilakuvan tähden. FB järjestelmänvalvojille ilmoitin, että oli välttämätöntä julkaista myös piirros asiayhteydessä.
Minulla on toimittajatausta. Vastustan rasismia. Minusta sananvapauden rajat menevät siinä, onko jokin piirros tai sana rasistinen hyökkäys kansanryhmää vastaan. Tänään luin keskisuomalaisesta, että Ilja Janitskinin vankeusrangaistusta jatketaan. Mielestäni aiheesta.
Kun puolustin Sira Moksin poliittista piirrosta, en nähnyt kuvassa hyökkäystä ketään muuta kuin julkisuuden henkilöä, pääministeri Juha Sipilää vastaan. Sipilä on julkisuuden henkilö, ja jos häntä vastaan ei saa hyökätä pilapiirroksella, hän on Hitler tai Stalin tai...
Hyvin monet minua vanhemmat ihmiset ovat jopa minulle ilmaisseet huolensa tästä pisteytysjärjestelmästä. Miten meidän käy, kun emme saa pisteitä? Pelot ovat toistaiseksi suurempia kuin todellisuus, mutta itse pidän ihmisten pisteytystä järjettömänä.
Joka on eri mieltä, katsokoon elokuvan Lopullinen ratkaisu, johon bannattu taiteilija poliittisessa piirroksessan (sitä itse katsomatta) viittaa.

Poliittista piirtäjää sensuroidaan FBssa

Oululaista kuvataiteilija, pilapiirtäjä, laulaja Sira Moksia sensuroidaan facebookissa. Hänen poliittinen pilapiirroksensa Juha Sipilästä, Auschwitzin kaltaisesta Keskustaleiristä ja mummosta, jota Sipilä ohjaa pisteytyksen perusteella suoraan suihkuun, aiheutti hänelle niin sanotun ”bannin” eli määräaikaisen eston Facebookiin.

• Tämä on jo kolmas kerta, kun saan bannin Facebookista ja aina syynä on ollut poliittinen piirros. Viimeisin, kolmas banni faseen tuli eilen ja syynä siis aiemmin Joukkovoimaa hallituspolitiikkaa vastaan-ryhmässä julkaisemani kuva, jossa kritisoidaan kärkkäästi Keskustaa.
• Valituksen olen faseen tehnyt, ei ne ole ikinä ennenkään auttaneet, tuskin nytkään. Onneksi ihmiset jakavat ahkerasti "kiellettyä" Keskustaleiri-kuvaa, Sira Moksi kertoi lauantaina.

Aluksi esto oli kolmen vuorokauden mittainen, mutta kun pilapiirroksen jakamista jatkettiin eri reittejä facebookissa, oli tiistaina seurauksena se, että Sira Moksin julkaisuestoa jatkettiin 7 vuorokaudella. Nyt kyseessä on siis neljäs poliittinen banni. Tiettävästi ainakin neljä muuta henkilöä on saanut määräaikaisen julkaisukiellon fb:hen julkaisun jakamisesta.

Facebookhan on amerikkalainen yritys, joka toimii amerikkalaisten lakien mukaan, mutta sen järjestelmänvalvojat Suomessa ovat suomalaisia. Ilmeisesti estoon Suomessa kuitenkin riittää se, että riittävän monet henkilöt ilmiantavat jonkin julkaisun, jolloin suurtietokone automaattisesti reagoi estolla. Näin ilmeisesti Joukkovoimaa sivustolla on tapahtunut.

Poliittisen piirroksen sensuroiminen tai hyökkäys pilapiirrosta vastaan on Suomessa harvinaista. Poliittisesta sensuurista mieleen lähinnä Lapuan liikkeen aika, vaasalaisen kirjapainon tuhopoltto Lapuan liikkeen toimesta sekä äärioikeistolaisen Pekka Siitoinin pommi Kirjapaino Oy Kursiivin postilaatikosta 1980-luvulla.

Sira Moksin poliittiset piirrokset ovat kuitenkin aiheuttaneet outoja kielteisiä reaktioita muuallakin kuin sosiaaalisessa mediassa:

• Alkuvuonna Oulun sarjakuvakaupungissa, Kulttuuritalo Valveen Sarjisgalleriassa Ajan kuvia - poliittisten piirrosten näyttelyni keräsi huomattavan määrän kävijöitä (perustuu mm. talon muiden toimijoiden huomioihin) mutta oli mielettömön vaikeaa saada mitään juttua yhtään mihinkään mediaan, Sira Moksi kertoo.
• Ja Oulussa tehdään aina ja miltei kaikesta taidepainotteisesta juttua, saati sitten sarjakuvasta kun on kyseessä sarjakuvakaupunki mutta mun näyttelyn ympärillä oli täysi mediahiljaisuus. Ala on ainakin pohjoisessa miesvoittoista että jopa tämän sukupuolenkin olisin ajatellut olevat osatäkynä jutulle mutta ei.
• Mulle muutama ihminen kyllä sanoi, että kannattaa orientoitua, että juttua ei kukaan tee, Oulu on niin Keskustalaista aluetta ja alueella ilmestyvät lehdet suurelta osin Keskusta-omisteisia. Ja mulla oli näyttelyssä myös Sipilään kohdistuvaa kriittistä, aika brutaaliakin kuvaa. Mut aattelin että vitut, Oulu on sarjakuvakaupunki ja tää on vapaa maa ja jne.
• No just. Kaksi pientä juttua näyttelyn loppupuolella sain lehtiin ja nekin ystävieni avustuksella, omat yritykset ja Sarjisgallerian lehdistötiedotteet kun eivät tuottaneet mitään tulosta.

Sira Moksi kertoo, että jopa näyttelytilan saaminen poliittisten piirrosten näyttelylle on ollut hankalaa.

• Galleriat ja yleiset tilatkaan eivät halua leimautua poliittisesti. Viime kesänä yhden gallerian kanssa tehtiin näyttelysopimus ja mä painatin jo näyttelyjulisteetkin mutta galleristi veti liinat kiinni ja näyttely peruuntui.
• En syytä galleristia, me eletään nyt sellasia aikoja, että kuviakin pelätään ihan tosissaan, tai toisin sanoen niiden kuvien vaikutuksia.
• Onneksi on olemassa sarjakuviin erikoistuneita gallerioita ja mun työthän matkaavat loppuvuodesta myös Helsinkiin Sarjakuvagalleriaan Kallioon.

Sira Moksi muistuttaa, että hän tekee muutakin kuin pelkästään poliittisia piirroksia, mutta viime aikoina aktiivimalli, sotekiemurat ja erilaiset pisteytykset ja leikkurit ovat nyt johtaneet poliittisen piirtämisen nousemiseen etusijalle.

• Poliittinen ilmasto on tällä hetkellä niin mätä, etten minä saa siitä mitään hassunhauskaa kuvastoa, vaan lähinnä raakaa ja brutaalia, joka ärsyttää ja ahdistaa monia. Hassut kuvat saa piirtää sitten jotkut muut. Multa ei muunlaista nyt tule kuin tälläistä.

Sira Moksin poliittisia piirroksia julkaistaan tällä hetkellä Oulussa ilmestyvässä vasemmistolaisessa Kansan Tahto -lehdessä sekä usein myös Apu-lehden Uuninpankkopoika Saku Timosen blogien yhteydessä sekä Ääriajatushautomo-blogeissa. Sira Moksin kuvataiteeseen, pilapiirroksiin ja poliittisiin piirroksiin voi tutustua myös hänen kotisivullaan: www.siramoksi.fi

Teksti: Keijo Nevaranta

Aktiivimallista ja taiteilijan asemasta

Taiteilijarintamalla on laajasti paheksuttu nyt voimaantullutta aktiivimallia. Se lyö korville koko taiteilijoiden ammattikuntaa. Mutta pahimmin kirjailijoita ja kuvataiteilijoita, jotka eivät pääsääntöisesti työllisty omalla työllään miten kuuluisia he sitten ovatkin.

Kuten te-keskus voi vaatia jonkun alttoviulistin pitäisi aktiivimallin mukaan työllistyä sinfoniaorkesteriin vaikka kaikki työpaikat on jo täytetty. Mutta palkattua ammattilaisuutta Suomessa todellakin on olemassa vain muutamassa orkesterissa, kaupunginteattereissa, ehkä tanssissa ja sen sellaista.

Kuvataide ja kirjallisuus, varsinkin runous, ovat yksilölajeja. Edustan molempia. Olen omasta mielestäni ollut ammattimainen taiteilija vuodesta 1992. Palkkaa tekemästäni työstä en ole koskaan saanut. Vaikka olen ollut mukana 91 taidenäyttelyssä ja julkaissut viisi runokirjaa.

Runoudella kukaan ei edesmenneen Tommy Tabermannin jälkeen ole ansainnut elantoaan ilman pitkäaikaisia apurahoja. Kuvataiteessa valokopiotaiteilijoiden Juhani Palmun ja Aku Ankka taiteilija Kaj Stenvallin takana on pitkä aukko ennen toimeentulemattomia taiteilijoita. Kirjallisuudessakin itsensä elättää vain Jari Tervo, Reijo Mäki ja muutama muu dekkarikirjailija kirjojensa myyntituloilla.

MITÄ SIIS ON TAITEILIJANA OLEMINEN?

Itse ryhdyin ammattimaiseksi taiteilijaksi siis 1992. Luovuin toimeentulohaaveista. Olen köyhyysloukussa elänyt 25 vuotta. Tehnyt taidetta, taidenäyttelyitä ja kirjoittanut kirjoja kaiken uhallakin.

Tämä kaikki, ollakseen edes taiteessa keskinkertainen tai hyvä vaatii kokopäivätoimista ajattelua tai työskentelyä. Työssäkäyvät taiteilijat ovat enimmäkseen harrastajamaalareita tai harrastajarunoilijoita. Vain sen kokopäiväisen ajattelun ja keskittymisen ehdoilla taiteilijuutta voi olla olemassa.

Itse olen toiminut näin. Olen ollut 10,5 vuotta karenssissa ja loput 14 vuotta työttömänä. Puolen vuoden työllistymisjakso Kemin historiallisessa museossa tosin mahtuu tähän saumaan. Ajoittain te-keskuksessa on ymmärretty taiteellista työtäni, mutta enimmäkseen ei.

Siitä huolimatta, ainakin nuorempana jaksoin pyristellä vastaan.

AKTIIVIMALLILLA PÄÄHÄN!

Nyt minua ja koko Suomen taiteilijakuntaa on lyöty aktiivimallilla päähän. Seuraukset ovat järkyttävät. Mieleen tulee Gestapo, miten nyt ammattitaiteilijoita ryhdytään urakalla työllistämään oikeisiin töihin. Eilen tai tänään Jyväskylässä oli jokin taiteilijoiden mielenosoitus tätä vastaan. Itse olin työttömyysterveyskuulustelussa Jämsän terveyskeskuksessa.

Aktiivimallihan vaatii kaikkia työllistämään itsensä muutamaksi tunniksi määrättynä aikana. Taiteellinen työ on kuitenkin toisenlaista. Uusinta runokirjaani olen kirjoittanut 35 vuotta. Siitä tulee toivottavasti tähänastinen pääteokseni. Lähetin uusimman version kustantajalle sunnuntaina. Valmis se ei ole vielä.

Mutta elämäni ei lopu tähän kirjaan. Edessä on kaksi sovittua projektia. Toinen on monitaiteellinen teos, joka saa ensi-iltansa Turussa 2021, toinen paikallisempi toteutuu ensi kesänä. Mahdolliset palkat työstä saa vasta teoksen toteutumisen jälkeen. Miten tämän voi sopeuttaa aktiivimalliin, jonka mukaan ihmisen pitää olla työtehokas kolmena päivänä kahdeksan viikon välein?

MINÄ OLEN VALVEILLA JA TÖISSÄ HERÄÄMISESTÄ NUKAHTAMISEEN

Ja kysyn lopuksi. Miten rahassa voi laskea immateriaalisia arvoja tai palkatonta esimerkiksi vanhusten hoitoon liittyvää työtä.

Aktiivimallista ja sen vastustamisesta

Perjantaina 2.2.2018 Suomi oli kiinni. Isänmaamme oli meille harvinaisessa poliittisessa lakossa. Edellistä näin suurta ammattiyhdistysliikkeen mielenilmausta saa etsiä 1990-luvun alusta, Esko Ahon hallituksen ajalta. Tuolloin maa oli pankkikriisin seurauksena joutunut ensimmäiseen suureen lamaan ja joukkotyöttömyyden aikakauteen.

SAK järjesti samana päivänä suurmielenosoituksen Helsingissä Senaatintorilla. Joukkoliikenteen työnseisauksesta huolimatta paikalle kerääntyi noin 8000 aktiivimallin vastustajaa. Enemmänkin olisi torille mahtunut. Paikalle kokoontunut joukko oli kuitenkin vakavamielistä ja ilmeisen tosissaan asiansa takana. Asiana oli eduskunnan hallituspuolueiden äänin hyväksymän ja 1. tammikuuta voimaan tulleen työttömien aktiivimallin vastustaminen. Ainakin ennakkotietojen mukaan vastaavia mielenosoituksia järjestettiin muuallakin Suomessa.

Itse tilaisuuden sisältö oli hieman erikoinen. SAK oli tasapuolisuuden nimissä kutsunut paikalle myös elinkeinoelämän ja hallituspuolueiden edustajat. Hallituksen ministerit loistivat kuitenkin tilaisuudesta poissaolollaan. Ja aivan aiheellisesti joku mielenosoitukseen osallistujista kyseli ja monikin mielessään varmaan ihmetteli, miksi hallituspuolueita yli päätään paikalle oli raahattu aktiivimallia puolustamaan, kun itse mielenosoitus oli suunnattu juuri hallitusta ja sen aktiivimallipäätöstä vastaan.

Lopputuloksena SAKn mielenosoituspuuhassa olikin pari vanhaa työväenlaulua ja kolme hallituksen ja opposition edustajien välistä “debattia”, jotka kuihtuivat tyhjänpäiväiseen sanahelinään, joka sekin haihtui kuulumattomiin yleisön buuausten tai kannustushuutojen sekaan.

Aktiivimallin yhtenä takapiruna kokoomuksessa häärivä Juhana Vartiainen sentään oli uskaltautunut paikalle ja toden totta sai mielenosoittajat raivostumaan. SDP:stä Kokoomukseen loikannut Vartiainen on aiemminkin ajanut Suomeen ns. Tanskan mallia aivan erilaisista lähtökohdista huolimatta. On selvää, että Suomen kaltaisessa suur- ja pitkäaikaistyöttömyyden maassa Tanskan malli ei toimi. Vartiainen oli yksinkertaistanut Tanskan mallin “keppiä ei porkkanaa”-linjaksi, josta vastaväittäjä Li Andersson (vas.) häntä ja hallitusta aiheellisesti kritisoi.

Juhana Vartiaisen mielipiteet ovat minun mieestäni muuttuneet täysin käsittämättömiksi hänen takinkääntönsä jälkeen SDPstä Kokoomuksen oikeaan laitaan. Kansalaisrohkeutta Vartiainen kuitenkin osoitti hyökkäämällä suoraan tilaisuuden järjestäjiä SAKta ja ay-liikettä vastaan. Vartiainen esitti suomalaisen työvoimapolitiikan perimmäiseksi ongelmaksi on, että siitä on vuosikymmeniä sovittu työmarkkinajärjestöjen kesken. Sanalla sanoen hän näytti kaipaavan koko ammattiyhdistysliikkeen lakkauttamista Suomessa.

Vartiaisen mukaan Suomeen on syntynyt passivoiva työttömyysturva, joka on sopinut järjestöille hyvin, ja josta hallitus pyrkii nyt eroon lisäämällä työvoimapalveluita ja kehittämällä pohjoismaiseen tapaan työttömiä aktivoivia toimia. Andersson syytti Vartiaista työttömyyden näkemisestä ay-liikkeen, suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän ja työttömyysturvajärjestelmän aiheuttamaksi. Hänen mukaansa hallituksen työvoimapolitiikan ongelma on, että se lisää keppiä ja byrokratiaa, mutta unohtaa palvelujen kehittämisen ja kannustimet.

Erikoinen oli myös Sinisten kansanedustaja Matti Torvisen puheenvuoro. Hän kehotti iäkkäämpiä pitkäaikaistyöttömiä hakeutumaan ryhmätoverinsa, työministeri Jari Lindströmin vuonna 2016 junaileman ns. Lex Lindströmin piiriin. Torvinen tuntui olevan kokonaan tietämätön siitä, että Lex Lindström oli “kertaluontoinen poikkeusmenettely”, joka koskee vain ennen 1.1.2016 60 vuotta täyttäneitä ja astui voimaan viime kesäkuussa. Minun tietämäni mukaan koko Lex Lindström ei siis enää ole voimassa.

Tapahtuman järjestävinä tahoina SAK ja ay-liike joutuvat hieman outoon valoon. Hienoa tietenkin on, että ay-liike ryhdistäytyy puolustamaan työttömiä, jopa pitkäaikaistyöttömiä, joista monet eivät ammattiliittoihin enää kuulu. Esimerkiksi itse putosin työyhteiskunnan kelkasta jo ensimmäisen laman aikaan 1992 “kun firma myytiin alta”. Sen jälkeen olen SAKlta ja ay-liikkeeltä kovin niukasti kuullut puolustuspuheita tai nähnyt tekoja liittoihin kuulumattomien pitkäaikaistyöttömien tukemiseksi.

Mistä siis nyt tämä äkillinen herääminen? Johtuuko se aktiivimallia vastustavasta kansalaisaloitteesta, joka ennätysajassa keräsi 130 000 allekirjoitusta? Vai onko kysee enemmänkin meneillään olevasta liittokierroksesta ja käynnissä olevista työehtosopimusneuvotteluista? Onko taustalla pelkästään hallituksen aktiivimallilla rikkoma kiky? Vai onko vihdoinkin todella niin, että ay-liike vakavasti on lähtenyt yhteisrintamaan työttömien ja ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömien kyykyttämisen lopettamiseksi?

Joka tapauksessa joukkomielenosoitus yhdessä päivän mittaisen “suurlakon” kanssa noteerattiin mediassa päivän toiseksi suurimpana tapahtumana. Suurinhan oli tietenkin presidentti Sauli Niinistön vauvauutinen. Mutta ennen vauva syntymää esimerkiksi YLE ehti lähettää televisiossa suoran lähetyksen suurmielenosoituksen tapahtumista Senaatintorilla.

Seurasin lähetystä suorana YLE Areenassa. Banderolleja oli tehty runsaasti ja niitä liehui mahtavana merenä torin laidasta laitaan. Jo niistä näki, että mielenosoituksen pääjoukko oli työssäkäyvää väkeä, joka oli tullut osoittamaan solidaarisuutta työttömille. Itse työttömien ääntä jäin kuitenkin tilaisuudesta kaipaamaan. Eipä tuntunut YLEkään juuri työttömiä löytävän haastattelumikrofonin eteen. Vai oliko kyseessä linjavalinta.

Haastatateltiinko eri liittojen edustajia heidän painoarvonsa takia. Onko heidän sananvaltansa ja solidaarisuutensa painoarvoltaan suurempi kuin aktiivimallin alle musertuvien työttömien hätähuuto. Johtuuko tapahtuman järjestäjistä SAKsta ja ay-liikkeestä sekä näiden tähänastisesta välionpitämättömydestä se että niin moni aktiivimallin puserruksessa oleva työtön jäi mielenosoituspäivänäkin kotiin nukkumaan?

Köyhät kyykkyyn

Vuonna 1985 tuli Seinäjoen Kaupunginteatterissa ensi-iltaan tamperelaisen kirjailija Erkki Lepokorven näytelmä “Riipat”. Sen lanseeraama idea oli “Köyhät kyykkyyn!” Näytelmän sanoma oli silloisen hallituksen köyhien kyykytyspolitiikan vastainen.

Mutta jo paljon ennen tätä, vuonna 1973, ilmestyi slaavilaissurumielisen humoristimme Juhani Peltosen romaani Valaan merkkejä, jossa työttömiä pestataan mm. puistonpenkeiksi, joiden selkänahan päällä paremmin toimeentulevat voivat puistossa istua.

Lopulliseen köyhyysloukkuun ja pitkäaikaistyöttömyyteen Suomessa ajauduttiin kuitenkin vuoden 1992 oankkikriisin seurauksena. Valtio pelasti pankit, mm Ulf Sundqvistin ja Postipankin mutta ei tavallisia velallisia kansalaisia, joille Länsi-Uudenmaan Säästöpankista oli kannettu kottikärryillä velkarahaa.

Muistan tilanteen Vaasan SKOPn konttorissa 1991. Lehdessä oli mainittu että nyt lainaa kaikille. Nuori apulaispankinjohtaja hikoili tiskillä ja sanoi vanhemmalöe pankinjohtajalle: “Nyt menee kyllä aika lujaa”. Vanhempi pankinjohtaja äkäisi: “Sinähän annat lainaa etkä kysele. Ylempää on tullut käsky.”

Se operaatio tuhosi Suomen työllisyyden vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Eläkevakuutuslaitokset olivat sijoittaneet työeläkerahat Lapin kannattamattomattomiin lomaosakkeisiin. Ilmarinen etukenossa. Yhden sukupolven eläketalletukset oli hävitty casino-pelissä ja Kekkosen 50 000 työttömän aiheuttaman hätätilahallituksen jälkeen työttömyys kohosi Suomessa toiseen potenssiin,

Sundqvist häipyi politiikan kartalta ja jälkeen tuli neljä Lipposen hallitusta, jotka tuhosivat työväeltä ja työttömiltä loputkin. SDP muuttui porvarilliseksi puolueeksi ja ammattiyhistysliike tyytyi ajamaan vain ammattiliittoihin kuuluvien ennen kaikkea metalli- ja paperityöläisten asioita.

Vuonna 2006 Lipposen ties monennessako hallituksessa työministeri Tarja Filatov (sd) ajoi läpi lain, jonka perusteella aiempi kolmen kuukauden karenssi saattoi muuttua ns. ikuiseksi karenssiksi. Ja niin muuttuikin, ainakin minun osaltani. Ajoin lippusiimaan tietämättömänä edes lain muutoksesta, jätin käymättä eräässä itse hakemassani koulutushaastattelussa ja jouduin 10,5 vuotta pitkään karenssiin, josta minut armahdettiin viime toukokuussa.

Olen nyt taas työtön. 10,5 vuoden karenssissa olon jälkeen. Virallisissa palkkatöissä olen ollut viimeksi pidempiaikaisesti vuonna 1996. Sen jälkeen ja sitä ennenkin olen keplotellut elämää eteenpäin köyhänä “ammattimaisena” runoilijana ja taiteilijana joko perustoimeentulotuella tai perustyöttömyyskorvauksella. 10,5 vuoden karenssi yhdestä työhaastatteklusta luistamisesta on kuitenkin mielestäni kohtuuton.

Yhtä kohtuuton on Eduskunnan 20.12. hallituksen äänin 103-90 hyväksymä aktiivimalli. Käytännössä se tulee tarkoittamaan Köyhien kyykytystä kyykystäkin, raippoja, riippoja, jalkapuita ja yleistä häpeää olla työtön. Nythän jokaisen pitää työllistää itsensä millä tahansa keinoin muutamaksi päiväksi 12 viikon jaksolla, vaikka töitä ei olisikaan.

Juhana Vartiainen joka tuntuu menettäneen lopuillisesti jätkensä Kokoomukseen liityttyään ehdotti eilen tv-uutisissa, että “jos asuu sellaisella seudulla missä aktiivimallin toteuttaminen on mahdotonta, pitää muuttaa sinne misssä töitä on”. Norjaanko??? koko Savon, Kainuun, Pohjois-Suomen tai vaikkapa oman kotipaikkakuntani Jämsänkosken väestö?

Kansanliike syntyi aktiivisesti ja nopeasti aktiivimallia vastaan. Vaikka köyhimmillä työttömillä ja eläkeläisillä ei nettiä saati pankkitunnuksia olekaan 75000 suomalaista vastusti aktiivimallia alle viikossa.

Itse ryhdyn passiiviseen vastarintaan aktiivimallia vastaan. Kieltäydyn työllisyystoimista. Putoan takaisin karenssiin. Mitä siitä? Kyykyttäkää vain lisää. Minä en viitsi hyppiä Juhana Vartiaisen ja hallituksen pyörittämän narun tahdissa. Olen muutenkin jo yli 60 v. Ei kiinnosta enää lähteä 25 vuoden taiteilijauran jälkeen lähteä työllisyyskoulutukseen pelleilemään.