tiistai 22. syyskuuta 2009

Enkeleitä ja aseita


-->
Eksyin muutama vuosi sitten erään pikkukaupungin moottoripyöräkerhon päämajaan.
Samoihin aikoihin prätkäjengit Cannonball ja Bandidos olivat selvitelleet välejään Lahdessa järeillä aseilla. Jäsenrekisterit päivittyivät. Kolme kuoli.
En malttanut olla kysymättä Enkelin näköiseltä tatuoidulta moottoripyöräkerhon päälliköltä: "Ammutteko tekin ihmisiä?"
"Me ammutaan vaan kitaroilla", päällikkö mörähti.
Niin onkin, että kulttuuri, taide ja hyvä filosofia ovat parasta vastarintaa väkivallalle. Olkoon tuo taide sitten kirkkolaulua, räppiä tai graffitimaalausta. Teatterilla voi ilmaista tunteita, jotka muuten jäisivät käsittelemättä.
Ystäväni on kirjoittanut artikkelin kirjaan, jossa käsitellään Kauhajoen koulusurmia ja niiden seurauksia. Hän ehdottaa kuraattoreiden lisäksi kouluihin myös koulufilosofeja.
Kauhajoen ampuja olisi halunnut keskustella opettajansa kanssa Nietzschestä. Opettajalla ei kuitenkaan ollut aikaa, kenties ei kapasiteettiakaan.
Kouluissa suorittaminen ja suoriutuminen korostuvat. Mutta ylikorostuvatko ne? Suomalaiset haluavat pysyä kärjessä kaiken maailman pisa-tutkimuksissa. Lapset tykkäävät kuitenkin piirtämisestä ja liikunnasta. Onnellisuustutkimuksissa suomalaiset ovat kaukana kärjestä.
Väkivalta purkautuu niissä jotka eivät sopeudu. Mutta painottuuko koulujen opetus nykyään liiaksi kirjatietoon? Unohdetaanko luovuuden ja oman ajattelun merkitys opetuksessa? Matematiikan ja kielten opetus ja opettajat jyräävät, taideaineet soittelevat lehdellä.
Länsimaisen kulttuurin perusta on länsimaisen filosofian historiassa. Siitä kouluissa ei juurikaan puhuta.
Oma ehdotukseni väkivallan torjumiseksi on siis kirkkolaulu, rap, (lailliset) graffitit ja luova ilmaisu. Nuorten omaehtoinen luova toiminta. Vaikka moottoripyöräkerhossa. Ei kaikkien prätkäkerhojenkaan kerhotiloihin kitaraa järeämpiä aseita kanneta.
Rikollisjärjestöt ovat asia erikseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti