Ajallista perspektiiviä Mesoamerikan kulttuurihistoriaan antaa se, että ensimmäisten kyläyhteisöjen ja esiklassisen kulttuurin varhainen luomiskausi ajoittuu muinaisen Egyptin kulta-aikaan.
Olmeekkien kulttuuri pyramideineen ja seremoniakeskuksineen ajoittuu noin vuosiin 1500 eKr – 400 eKr kun Rooma perustetaan vasta 743 eKr, Gautama Buddha kuolee n. 483 eKr ja Kiinan muurin ensimmäiset osat rakennetaan vasta noin 200 eKr. Mesoamerikan kulttuurihistoriaa voidaan sekä ajallisesti että sivistyksellisesti rinnastaa hyvin pitkälle länsimaiden ja kaukoidän kulttuurihistoriaan.
Yli 3000 vuotta sitten asui siellä täällä Mesoamerikassa ihmisryhmiä, jotka loivat hämmärtyttävän korkeatasoisen ja Meksikon vanhimman esikolumbiaanisen kulttuurin.
Vuodesta 1500 eKr lähtien olmeekit, ”kautsumaan ihmiset” kehittivät Meksikonlahden rannan trooppisissa sademetsissä kulttuuria, jonka vaikutus levisi kaikkialle Mesoamerikkaan.
Monestakin syystä olmeekkikulttuuria on kutsuttu Mesoamerikan kulttuurien äidiksi, sillä hyvin monet sen piirteet säilyivät pitkään ja periytyivät myöhemmille kulttuureille. Olmeekkien ajoista juontaa myös juurensa käärmeen ja jaguaarin perinne.
Itse asiassa koko käsite Mesoamerikka on enemmän erkeologinen kuin alueellinen; se tarkoittaa peruspiirteiltään samanlaisia kulttuureita, joilla kullakin on oma ominaislaatunsa ja joihin kaikkiin olmeekkikulttuuri löi sellaisen leiman, joka valtaosaltaan säilyi 1500-luvun espanjalaisvalloitukseen asti.
Kaupunkien synty
Vuosien 200 eKr. ja 200 jKr. välillä Mesoamerikan kulttuurien erityispiirteet vakiintuivat. Meksikonlahden rannalla syntyi edeltäjiensä pohjalta ensimmäinen suuri kaupunkikulttuuri Teotihuacán. Teotihuacán tarkoittaa nahuatlin kielellä ”paikkaa missä jumalat syntyvät”.
Vuoden 100 eKr paikkeilla rakennettiin Teotihuacániin Kuun ja Auringon pyramidit. Kuun pyramidilta lähti valtava kuolleiden katu läpi ruutukaavoitetun kaupungin. Kuun ja Auringon pyramidit olivat tärkeä uskonnon ja kaupankäynnin keskus.
Monet vähäisemmät kaupungit maksoivat veroa tälle hienostuneelle taiteen keskukselle ja myös keskusalueen maya-kaupungit olivat pitkälti riippuvaisia kaupankäynnistä Teotihuacánin kanssa.
Teotihuacánin käsityöläiset valmistivat upeita kivisiä hautanaamioita, jotka joskus päällystettiin mosaiikilla. Heidän keramiikkansa oli korkeatasoista ja jotkut esineet levisivät kaikkialle Mesoamerikkaan. Kivitöistä tärkeimmät olivat obsidiaaniesineet.
Teotihuacánista tuli vuosisatojen ajaksi Keski-Meksikon tärkein suurkaupunki, jonka asukasluku ylitti 100 000 asukkaan rajan ennen kaupunkikulttuurin romahdusta vuoden 750 jKr. aikoihin. Sorruttuaan se muuttui kuninkaiden kaupungiksi ja myöhempien aikojen kansat myyteissään saivat sen muuttamaan hahmoaan ja antoivat sille jumalallisen leiman.
Mayojen loistava muinaisuus
Mayojen kulttuuri – yksi hienostuneimmista mitä ihmiskunta on tuntenut – kehittyi seudulla, joka ulottuu nykyisen Meksikon, Guatemalan, Belizen, El Salvadorin ja Hondurasin alueille. Pinta-alaltaan tämä alue on noin 324 000 neliökilometriä eli lähes Suomen kokoinen. Näiden nykyisten valtioiden alueilla mayat rakensivat lukuisia kaupunkikeskuksia, joiden tunnusomaiset rauniot ovat säilyneet vuosisatojen saatossa ja luonnonvoimien armoilla.
Erityisesti sellaisissa alangon keskuksissa kuin Tikalissa Guatemalassa, Caracolissa Belizessä ja Chichen Itzassa Meksikossa voi ihailla satoja hienosti muurattuja rakennuksia, mahtavia temppeleitä, leveitä katuja, suuria palatsien ja hallintorakennusten muodostamia rakennuskomplekseja, hieroglyfejä ja hallitsijain kuvin varustettuja veistoksia, jotka todistavat muinaisten mayojen arkkitehtonisten taitojen ja kuvanveiston korkeasta tasosta. Muita merkittäviä saavutuksia olivat kirjoitustaito, tähtitiede sekä pitkälle kehitetyt sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset järjestelmät.
Vuosina 100 – 300 jKr. syntyi alangoilla mayojen klassinen kulttuuri. Vuosina 300 – 900 jKr. kulttuuri kehittyi voimakkaasti, jolloin mayojen keskusalueesta tuli yksi Mesoamerikan merkittävimmistä kulttuurikeskuksista.
Klassisen maya-kulttuurin piirteet kiteytyvät Tikalissa ja Uaxactúnissa, jotka muuttuvat valtioyhteisöjen pääkaupungeiksi huomattavasti ennen varhaisklassisen ajan (250 – 650 jKr.) alkua. Maya-kulttuurin kultaista aikakautta oli myöhäisklassillinen aika (600 – 800 jKr.), suhteellisen lyhyt laajentumisen ja mahdin jakso, jota seurasi maya-kulttuurin luhistuminen ja suurten kaupunkien autioituminen.
Jo 700-luvun lopulla keskusalueen maya-kulttuuri rappeutui ja kulttuurin keskus siirtyi pohjoisemmaksi Jukatanin niemimaalle. Romahdukseen oli ilmeisesti monia syitä kuten väestönkasvu ja tehoviljelyn köyhdyttämät viljelysmaat, konfliktit kaupunkivaltioiden välillä, kansojen vaellukset ja Teotihuacánin sortumisesta aiheutunut kaupankäynnin hiljeneminen.
Yhtenä tärkeänä syynä maya-kaupunkien autioitumiseen ja väestöromahdukseen pidetään nykyisessä tutkimuksessa luonnonmullistusten ja ylikansoittumisen aiheuttamaa ekokatastrofia.
Atsteekkien imperiumi
Mesoamerikan keskiosissa tapahtunut kulttuurikehitys kulminoitui atsteekkien mahtavan valtakunnan syntyyn, heidän imperiuminsa ylivaltaan ja sen laajenemiseen.
Atsteekit olivat lähtöisin Mesoamerikan pohjoisosista. Heidän myyttinen lähtöpaikkansa atsteekkitarustossa on Atzlán, josta he 11. vuosisadalla siirtyivät useiden väliaikaisten asuinpaikkojen kautta, kunnes lopulta kohtasivat jumalan ilmoittaman ennusmerkin, rituaalisen vaelluksensa päämäärän: kotkan istumassa nopal-kaktuksen päässä nokassaan käärme. Sille paikalle he perustivat pääkaupunkinsa Mexico-Tenochtitlánin vuonna 1325 jKr.
Atsteekit olivat aluksi vasalleja, mutta tulivat seudun valtiaiksi voitettuaan vuonna 1428 Atzcapotzacin tepaneekit. Atsteekkipäälliköiden eli tlatoanien johdolla tehdyt sotaretket johtivat siihen, että atsteekit saivat valtaansa suuren osan Meksikoa. Alistettujen kansojen piti maksaa veroa Tenochtitlánille, josta pian tuli voimakkaan valtion rikas ja vaikutusvaltainen pääkaupunki.
Espanjalaisvalloituksen aattona Tenochtitlán oli Amerikan suurin kaupunki. Atsteekkikulttuurin kukoistuskautena ennen espanjalaisvalloitusta Meksikon alueella asui lähes viisi miljoonaa ihmistä, joista runsaat 500 000 pääkaupungissa.
Kun Mexico-Tenochtitlán kukistui vuonna 1521, tuhoutui samalla kolme vuosituhatta esikolumbiaanista kulttuuria espanjalaisten valloittajien jalkoihin. Neljännesmiljoona atsteekkia oli kuollut taisteluissa ja Tenochtitlán oli raunioina. Atsteekkihallitsija Moctezuman usko Quetzalcoatlin, Sulkakäärme-jumalan paluuseen toteutui hyvin traagisella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti