torstai 24. syyskuuta 2009

Jaguaarin ja käärmeen uskonto

Sulkakäärmejumala



Jo olmeekeilla oli hyvin monisäkeinen käsitteistö maailmankaikkeudesta. Heillä oli neljä horisontaalista ilmansuuntaa, joiden keskipiste ”axis mundi” oli myös vertikaalisten tasojen yhtymäkohta. Siinä kohtasivat ylempi eli taivaallinen taso ja maanalainen maailma, joten ”axis mundi” oli portti yliluonnolliseen maailmaan, jossa asuivat jumalat ja esi-isät ja jota kuvallisena ilmaisuna edusti ihmispäästä versova maissi.


Olmeekkikulttuurin ehkä huomiotaherättävin piirre oli toteemikultti, joka ilmeni yhtä hyvin pienissä savisissa astioissa kuin monumentaalisissa kiviveistoksissa. Toisinaan olmeekit antoivat ihmisfiguureille eläinten piirteitä ja saattoivat antaa sille jaguaarin kasvot. Tämä eläin liitettiin maahan ja sitä olmeekit pitivät ehkä jumalallisena esi-isänään.


Monesti olmeekit kuvasivat käärmettä, joka symboloi pohjavesien henkeä. Toisinaan useita eläimiä yhdistettiin mielikuvitukselliseksi olmeekkilohikäärmeeksi, jonka ruumis oli myyttisessä menneisyydessä jakaantunut kahtia niin että muodostuivat taivas ja maa.


Teotihuacánin kulttuurissa esiintyy ensimmäistä kertaa sulkakäärmejumalan tyypillinen hahmo ja se jalostui viimeistään tolteekkien kaudella läpi Mesoamerikan tunnetuksi myyttiseksi hahmoksi.


Mesoamerikkalaisen mytologian keskeisimmän hahmon nahua-kansat tunsivat nimellä Quetzalcóatl ja mayat nimellä Kukulcán. Molemmat nimet tarkoittavat sulkakäärmettä tai lintukäärmettä. Nimessä yhdistyvät myös maan (käärme) ja taivaan (lintu) elementit ja näistä selittyvät myös sen merkitykset hedelmällisyyden, tuulen ja Venuksen jumalana.


Tiedot mayojen uskonnosta perustuvat monumenttien kuvituksiin ja käsikirjoituskokoelmiin. Ruumiin silpominen sekä eläin- ja ihmisuhrit olivat keskeisiä heidän rituaaleissaan.


Mayojen maailmankaikkeus koostui kolmesta päällekkäisestä tasosta. Ne olivat taivas jota symboloi kaksipäinen käärme, maa jota usein symboloi krokotiilinselkä, kilpikonna tai neliö ja maanalainen maailma jota symboloi jaguaari.


Vainajat aloittivat pitkän matkan kohti maanalaista maailmaa, yöauringon maata, jota asuttivat monet jumalat. Matkaa varten he saivat asemansa mukaan joko runsaan tai niukemman varustuksen. Palenquessa hallitsija Pacal haudattiin pyramidin keskellä sijaitsevaan kryptaan. Seinien ja sarkofagin monet piirrokset kertovat hallitsijasuvun ja tärkeimpien esi-isien vaiheista. Kuninkaan ruumista peittivät jadekorut ja sinooperijauhe, kasvojen päällä oli jademosaiikkinaamio, jonka silmillä oli helmiäistä ja obsidiaania.


Atsteekeille kuten muillekin Mesoamerikan kansoille elämä ja kuolema olivat yhden ja saman todellisuuden erottamattomat ja toisiaan täydentävät osat. Atsteekkien maailmankäsityksen mukaan meidän maailmamme (viidennen auringon) luomisen jälkeen jumalat uhrasivat itsensä antaakseen elämän taivaankappaleille ja tarjotakseen niiden kiertokulusta mallin elämälle. Ylläpitääkseen maailmaa ihmisten piti jumalten tavoin alati toistaa uhri. Ajan kulumiseen tarvittava energia saatiin uhrikuolemista.


Atsteekkien panteoniin kuului tärkeä jumalten hierarkia. He asuivat ja toimivat kolmessatoista maanpäällisessä maailmassa ja toimivat myös kaikissa neljässä pääilmansuunnassa, jotka rajoittivat maailmankaikkeutta atsteekkien käsityksen mukaan. Atsteekeille kosmos muodostui tlaticpacista ja muodostaa sen tason, jolla ihmiset, kasvit ja eläimet elävät.


Tlaticpacin yläpuolella oli 13 taivaallista tasoa, joiden yläpuolella olivat dualistiset luojajumalat Ometecuhtli ja Omecihuatl. Heidän tehtävänään oli toiminnallaan uudistaa elämän jatkuminen maailmankaikkeudessa. Oli myös runsaasti muita jumalia kuten sodan herra Tazcatlipoca ja Quetzalcoátl eli Sulkakäärme, joka symboloi kulttuurin ja maanviljelyksen kehitystä ja sivistyksen kulkua. Alamaailmassa eli Manalassa oli yhdeksän kerrosta, joista alimpana oli Mictlán – kuoleman sija, ihmisen elämän lopullinen määränpää.


Lähde:

Anneli Ilmonen – Jyrki K. Talvitie: Sulkakäärme ja jaguaarijumala

Meksikon ja Guatemalan intiaanikulttuurit

Tampereen Taidemuseo 1997


Artikkelit Mesoamerikan muinaiskulttuureista

julkaistu Pohjolan Sanomat 7.9.1997,

päivitetty 2009

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti